Järjestöavustusten hakukriteerit ja niitä koskeva päätöksenteko

SELVITYS KANTELUIDEN JOHDOSTA

Oikeuskansleri on pyytänyt minulta selvitystä koskien Aleksi Salosen, Veronika Honkasalon, Anh Triet Tranin ja Maria-Estelle Hyytiäinen-Robertzin tekemiä kanteluita. Kantelut koskevat sosiaali- ja terveysjärjestöjen vuoden 2027 valtionavustusten hakukriteereitä ja niitä koskevaa päätöksentekoa. Oikeuskanslerin ilmoituksen mukaan kantelut käsitellään yhdessä, koska ne koskevat samaa asiaa.

Oikeuskansleri on pyytänyt toimittamaan kantelun tutkimiseksi tarpeellisen selvityksen. Erityisesti oikeuskansleri on pyytänyt kiinnittämään selvityksessä huomiota siihen, mihin säännöksiin ministeriön toimivalta päättää STEA-avustusten myöntämisen kriteereistä perustuu, minkälaista menettelyä päätöksenteossa on noudatettu ja onko asia päätetty esittelystä.

Asian saaman runsaan julkisen huomion ja sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi katson, että asian edellyttämä ”tarpeellinen selvitys” edellyttää asian käsittelyä oikeuskanslerin erikseen esittämiä kysymyksiä laajemmassa muodossa kuitenkin samalla myös niihin vastaten.

SOSIAALI- JA TERVEYSJÄRJESTÖJEN VALTIONAVUSTUKSIA KOSKEVA SÄÄNTELY

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksista säädetään laissa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (284/2023). Mainitun lain 2 §:n mukaan valtionavustusta voidaan myöntää sosiaali- ja terveysalalla toimiville oikeuskelpoisille yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan valtionavustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Lain sanamuodot korostavat valtionavustusten myöntämiseen liittyvän poliittisen harkintavallan laajuutta.

Mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan valtionapuviranomaisia ovat sosiaali- ja terveysministeriö ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Samaisen pykälän 2 momentin mukaan valtionavustusten myöntämisestä päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön sisällä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskusta (STEA) koskevat asiat kuuluvat pääministeri Petteri Orpon hallituksen ministereiden työnjaon mukaisesti sosiaali- ja terveysministerille.

Poliittista harkintavaltaa avustusten myöntämisessä rajoittaa käsillä olevan lain 3 §:n 1 momentti, jonka mukaan avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista. Siitä, miten monenkirjavalle joukolle järjestöjä valtionavustuksia on tavattu maksaa, on kuitenkin pääteltävissä, että mainittua kriteeriä on vakiintuneesti tulkittu hyvin laajasti. Poliittista harkintaa avustusten myöntämisessä rajoittaa lisäksi käsillä olevan lain 3 §:n 2 momentti, jonka mukaan määrärahaa myönnetään valtion talousarvion puitteissa.

Sosiaali- ja terveysministerin päätösvaltaa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksissa korostaa se seikka, etteivät niitä koskevat päätökset edellytä käsittelyä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa. Valtioneuvoston määräyksessä asioiden käsittelystä raha-asiainvaliokunnassa (4.9.2025) velvoitetaan käsittelemään raha-asiainvaliokunnassa yksittäiset valtionapupäätökset, jotka ylittävät summaltaan 10 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysalan yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen hakemusten perusteella momentilta 33.90.50 myönnettävät valtionavustukset eivät yksittäisinä valtionavustuksina ylitä tuota valtioneuvoston määräyksessä asetettua summaa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vuoden 2026 valtionapupäätöksiä ei käsitelty valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa, vaan päätökset teki tuolloinen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso.

Edelleen sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista on säädetty valtioneuvoston asetuksella sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023). Mainitun asetuksen muuttamisesta päätettiin valtioneuvoston yleisistunnossa 13.8.2026, mihin palataan myöhemmin tässä selvityksessä. Tässä yhteydessä käsitellään mainittua asetusta siinä muodossa kuin se oli kanteluiden tekoaikana.

Mainitun asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan avustuksia voidaan myöntää sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen huomioiden erityisesti toiminnan yleishyödyllisyys, yhteiskunnallinen tarve ja käytettävissä oleva määräraha.

Mainitun asetuksen 3 §:ssä säädetään avustuksen myöntämisen erityisistä edellytyksistä, jotka ovat:

1)     avustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena avustuksen hakijan omat varat, hakijan määräysvallassa olevien taikka hakijaan taloudellisesti tai toiminnallisesti kiinteässä yhteydessä olevien yhteisöjen tai säätiöiden käytettävissä olevat varat ja avustetuksi haetusta toiminnasta saatavat tuotot huomioon ottaen;

2)     avustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena avustuksen hakijan muun toiminnan laatu ja tuloksellisuus huomioon ottaen;

3)     haettaessa avustusta on esitetty riittävä selvitys toiminnallisesta tai teknisestä suunnitelmasta sekä avustuksen saajan edellytyksistä rahoittaa omavastuuosuus ja lisäksi investointiavustuksissa avustetun omaisuuden käyttökulut; ja

4)     avustus kohdistuu avustustoiminnalle määriteltyihin avustuskokonaisuuksiin.

Mainittu asetus toisin sanoen asettaa lähinnä edellytyksiä sille, millainen toiminta ylipäätään on avustuskelpoista. Asetus jättää huomattavan laajan poliittisen harkintavallan siihen, miten valtionavustukset sosiaali- ja terveysalan järjestöille käytännössä jaetaan – tai kääntäen: miten leikkaukset jyvitetään valtionavustuksiin kohdennetun määrärahan merkittävästi pienentyessä.

KEHYSRIIHEN 2026 SÄÄSTÖPÄÄTÖKSET

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään 22.4.2026 leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta noin kolmanneksella. Kuluvana vuonna mainittuja järjestöjä rahoitetaan 273 912 000 eurolla. Vuodelle 2027 summa pienenee kehysriihen päätöksellä 189 900 000 euroon.

Lain sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta 3 §:n 2 momentin mukaan avustuksia voidaan myöntää vain valtion talousarvion puitteissa. Kun päätös järjestöjen valtionavustusten myöntämisestä kuuluu samaisen lain 5 §:n 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen ministereiden työnjaon mukaisesti sosiaali- ja terveysministerille, sosiaali- ja terveysministerillä on kehysriihen leikkauspäätöksistä ja lain säännöksistä johtuen ollut velvollisuus ryhtyä tarvittaviin valmisteluihin säästöpäätösten toteuttamiseksi.

VUODEN 2027 JÄRJESTÖAVUSTUSTEN HAKUA KOSKEVA MENETTELY

Valtionavustuslain (688/2001) 9 §:n 2 momentissa säädetään, että valtionapuviranomaisen tulee tiedottaa sopivalla tavalla mahdollisuudesta hakea valtionavustusta ja hakemismenettelystä sekä antaa tietoja valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä ja valtionavustuksen ehdoista, jollei tämä ole ilmeisen tarpeetonta.

Vakiintunut ja voimassa olevaan lainsäädäntöön nojaava menettely sosiaali- ja terveysministeriössä on se, että avustettavan toiminnan painopisteistä seuraavalle vuodelle linjataan vuosittain. Menettelyä ei ole pidetty ongelmallisena eikä sitä ole moitittu. Kuluvana vuonna on toimittu vakiintuneen ja voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuvan menettelyn mukaisesti. Takavuosina painopisteistä linjaaminen on keskittynyt siihen, mihin toimintaan lisääntynyt avustusresurssi kohdistetaan, kun taas nyt kyse on mittavien leikkausten kohdentamisesta. Ytimeltään kyse on kuitenkin samasta prosessista, vaikka säästöjen kohdentaminen edellyttääkin astetta yksityiskohtaisempia ja rajaavampia linjanvetoja kuin mitä lisäresurssien kohdentaminen edellyttää.

Virkamiesvalmistelu perustuu aina lakiin – niin tässäkin tapauksessa. Vuosittainen avustettavan toiminnan painopisteistä linjaaminen ei ole varsinaisia valtionavustuspäätöksiä oikeudellisesti tai poliittisesti sitova hallintopäätös, joka tapahtuisi esittelystä tai jolla olisi oikeusvaikutuksia. Kyse on lainsäädännöstä juontuvan avustuspäätöksiä koskevan laajan poliittisen harkintavallan käyttämisestä ja valtionapuviranomaisten sisäisen työskentelyn välineistä. Valituista painopisteistä tiedotetaan avustushaun yhteydessä, jotta järjestöille tarjoutuu mahdollisuus myös vastata valittuihin painopisteisiin.

Valtionavustuslain esitöissä todetaan, että jos eduskunta ei ole määritellyt yksityiskohtaisesti valtionavustuksen käyttötarkoitusta, on valtionapuviranomaisen tarkasteltava laajemminkin hakemuksessa esitetyn valtionavustuksen käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys tarkoittaa tällöin yleisen moraalin kannalta hyväksyttäviä toimintoja ja menettelyitä sekä yleensä yhteensopivuutta laissa ja eduskunnan päätöksissä sekä asianomaisen alan yleisesti hyväksytyissä säännöissä ja hyvässä tavassa tai käytännesäännöissä ilmaistujen arvojen kanssa.

Perusteltavuuden vaatimus tarkoittaa sitä, valtionapuviranomaisen on riittävällä ja asianmukaisella tavalla varmistuttava siitä, että hakemuksessa esitetty valtionavustuksen käyttö edistää valtionavustuksen käytölle asetettuja tavoitteita.

Valtionavustuslain muuttamisesta annetun lain (1075/2022) esitöissä korostetaan valtionavustustoiminnan tavoitteita. Valtionavustuslain ja valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen mukaan (HE 88/2022) tarkoituksena on edistää hyvää ja avointa hallintoa, päätöksenteon avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta, vähentää avustusten päällekkäisyyttä, parantaa niiden tarkoituksenmukaista kohdentamista sekä vahvistaa strategista ohjausta ja valtionavustusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Valmistauduttaessa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vuoden 2027 valtionavustuksia koskevaan hakuun on huomioitu järjestöjen rahoitusta koskeva lain- ja asetuksentasoinen sääntely, mainitusta sääntelystä juontunut vakiintunut menettelytapa sekä pääministeri Petteri Orpon hallituksen kehysriihen 2026 järjestörahoitukseen tekemät säästöpäätökset. Järjestörahoituksen pienentyessä peräti kolmanneksella keskeisin ratkaistava kysymys on ollut se, mihin leikkaukset kohdistetaan ja mitä järjestötoimintaa toisaalta halutaan leikkauksilta suojata.

Kevään 2026 keskusteluissa sekä poliittisella että virkamiestasolla tunnistettiin laajasti jaetuksi yhteiseksi näkemykseksi se, että järjestörahoituksen merkittävästi supistuessa erityisesti konkreettiseen, kohtaavaan asiakastyöhön kohdistuvia säästöjä halutaan välttää. Tästä seuraa kääntäen, että leikkaukset pyritään kohdentamaan painotetusti sellaisen järjestötoiminnan rahoitukseen, jota ei voida luonnehtia kohtaavaksi työksi. Tätä näkökohtaa korostaa se, että päätetty määrärahatason leikkaus on niin mittava, että osa siitä osuu STEA:n virkamiesarvion mukaan väistämättä myös kohtaavaan työhön siinäkin tapauksessa, että lähtökohtaisesti kaikesta muusta karsittaisiin ensin.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vuoden 2027 valtionavustusten hakuilmoitusta valmisteltiin näistä lähtökohdista käsin yhteistyössä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n virkamiesten ja sosiaali- ja terveysministerin välillä, jonka toimivaltaan järjestöjen rahoituksesta päättäminen edellä kuvattujen säädösten nojalla kuuluu. Asiaa valmisteltiin sekä kasvokkain että etänä järjestetyissä tapaamisissa sekä sähköpostitse pitkin kevättä ja alkukesää 2026.

Vuoden 2027 STEA-avustusten hakukriteereistä tiedotettiin 15.6.2026. Tiedotteessa kerrottiin muun muassa seuraavaa:

”Vuonna 2027 STEA-​avustusten myöntämisessä painotetaan kohtaavaa toimintaa. Avustettavalle toiminnalle on oltava todennettu tarve ja sen on oltava tuloksellista.

Jatkoavustusta ei vuonna 2027 myönnetä järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis-​ tai neuvontatyöhön. Avustusta ei myöskään myönnetä järjestöille, joiden toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin tai joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-​terveydellisperusteiseen tausta-​ tai identiteettiryhmään.  –  –

Edellä mainittujen avustusrajausten lisäksi yleisavustusten (Ay- ja Ak-​avustukset) avustusleikkauksia kohdistetaan vuonna 2027 seuraaviin sosiaali-​ ja terveysalan järjestöihin/toimintoihin:

-        Keskus- ja kattojärjestöt, joiden jäseniä ovat muut liitot ja järjestöt

o   STEA-avustusta ei lähtökohtaisesti enää myönnetä keskus- ja kattojärjestöille

o   Avustusta voidaan kuitenkin myöntää keskus- tai kattojärjestön toteuttamaan kohtaavaan työhön tai mikäli avustettavan toiminnan rooli on oleellista paikallis- tai aluetason kohtaavan työn toteutumiselle

-        Varakkaiksi luokitellut avustuksen saajat

o   STEA-avustusta ei jatkossa myönnetä kaikkein varakkaimmille järjestöille

o   Muiden varakkaiden toimijoiden omarahoitusosuus nousee nykyisestä – –

STEAn avustusvalmistelussa huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän myös järjestöjen avustuksilla rahoitettujen toimintojen päällekkäisyyteen/rinnakkaisuuteen toisten toimijoiden kanssa.

Näiden järjestöjen avustustasoa harkittaessa katsotaan järjestölle eduksi, että järjestöllä on esittää avustushakemuksen liitteenä konkreettinen suunnitelma yhdistymisestä ja päällekkäisen hallinnon karsimisesta toisen samalla kentällä toimivan järjestön kanssa. Erityisesti katsotaan eduksi, mikäli yhdistymisprosessi järjestöissä on jo käynnistetty.

Päällekkäisyyteen/rinnakkaisuuteen perustuvia avustusleikkauksia kohdistetaan ensisijaisesti sellaisiin avustuksen hakijoihin, joilla STEAn tulkinnan mukaan on muiden järjestötoimijoiden kanssa päällekkäistä/rinnakkaista toimintaa, mutta joissa yhdistymistä muiden toimijoiden kanssa ei valmistella. – –

STEA käsittelee avustushakemukset ja valmistelee uudistettujen avustuskriteerien pohjalta sosiaali-​ ja terveysministerille avustusehdotuksen.

Avustusehdotus perustuu kokonaisharkintaan. Kokonaisharkinnassa huomioidaan uusien kriteerien lisäksi avustusten painotus kohtaavaan toimintaan, avustuksilla rahoitetun toiminnan tarve toiminnan kohderyhmän näkökulmasta, toiminnan aiempi tuloksellisuus sekä toiminnan kustannusten kohtuullisuus, avustusten käyttöön liittyvät valvonnalliset havainnot ja muu toimintaympäristötieto.”

Yllä kuvatut hakukriteerit mahtuvat ongelmitta sen laajan harkintavallan piiriin, jonka asiaa koskeva lainsäädäntö ja asetukset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustusten myöntämiselle antavat. Hakukriteereistä linjasi se taho, jonka päätösvaltaan myös itse avustusten myöntäminen lain ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen työnjaon mukaan kuuluu – siis sosiaali- ja terveysministeri.

Asetetut hakukriteerit nojautuvat isoilta osin myös valtionavustusten myöntämistä koskeviin säännöksiin. Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentissa on säädetty avustuksen saajan varallisuuden huomioon ottaminen avustuksen myöntämisen erityiseksi edellytykseksi. Valtionavustusten päällekkäisyyden karsiminen puolestaan on ollut keskeinen yhteiskunnallinen tavoite esimerkiksi valtionavustuslain ja valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 88/2022). Samaisessa hallituksen esityksessä tunnistettiin yhteiskunnallinen tarve myös valtionavustusten tarkoituksenmukaisemmaksi kohdentamiseksi sekä avustusten strategisen ohjauksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseksi.

Toisin kuin on väitetty, ilmoitetuissa hakukriteereissä ei ole mitään syrjivää tai yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Tällaiset väitteet ovat perustuneet ylitulkintoihin ja sellaisiin pitkälle vietyihin spekulaatioihin, jotka eivät perustu itse kriteereihin.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöille järjestettiin kaksi päivää hakukriteerien julkaisemisen jälkeen (17.6.2026) tiedotustilaisuus, jossa selvennettiin hakukriteerien roolia ja merkitystä hakuprosessissa ja varsinaisten avustuspäätösten tekemisessä. Järjestöille korostettiin, etteivät ilmoitetut hakukriteerit ole oikeudellisesti tai poliittisesti sitovia avustuksen saannin edellytyksiä, vaan hakuprosessia ja avustusesityksen virkamiesvalmistelua ohjaavia yleisperiaatteita. Kuten hakuilmoituksessa kerrottiin, jopa virkamiesvalmisteltu avustusehdotus perustuu lopulta kokonaisharkintaan. Poliittinen päättäjä voi puolestaan päättää – annetun määrärahan puitteissa – valtionavustuksista sekä avustusesityksestä että avustushakua ohjanneista kriteereistä poikkeavalla tavalla.

Valtionapuhakijoille järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen STEA julkaisi myös verkkosivuillaan vastauksia hakukriteereitä koskeviin kysymyksiin. STEA vastasi esitettyihin kysymyksiin muun muassa seuraavasti:

”Milloin järjestö saa tiedon siitä, jatkuuko oman toiminnan avustaminen vuonna 2027?

o   Sosiaali-​ ja terveysministeriö päättää myönnettävistä avustuksista tammikuussa 2027. Uudet avustusten kriteerit ohjaavat vuoden 2027 avustusehdotuksen valmistelua STEAssa. STEAn avustusehdotus valmistuu ja julkaistaan joulukuun alussa. Jokainen avustusta hakenut järjestö saa tällöin avustuskohdekohtaisen avustusehdotuksen verkkoasiointiin.

o   Koska STEA ei päätä avustusten myöntämisestä, ei STEA voi antaa avustuksen hakijoille varmaa ennakkotietoa siitä, mikä järjestön tuleva avustuspäätös tulee olemaan. Joissakin tapauksissa STEA voi antaa järjestölle ennakkotiedon siitä, mikä STEAn avustusehdotus järjestölle tai jollekin järjestön avustuskohteista tulee joulukuussa olemaan. Esimerkiksi mikäli järjestön varallisuuslaskennassa järjestö todetaan varakkaaksi, saa järjestö siitä tiedon STEAlta elokuun loppuun mennessä.”

”Voivatko kaikki tänä vuonna avustusta saaneet järjestöt hakea jatkoavustusta vuodelle 2027?

o   Kyllä voivat. Vaikka tulkinta olisi, että järjestö ei uusien avustuskriteerien myötä saisi avustusta enää vuonna 2027, suosittelee STEA, että jatkoavustusta kuitenkin haetaan syyskuun hakuaikana. STEA valmistelee hakemusten ja uusien kriteerien pohjalta sosiaali-​ ja terveysministeriölle kokonaisharkintaan perustuvan avustusehdotuksen. Avustusehdotuksen valmisteluvaiheessa tehdään avustuskohdekohtainen tulkinta siitä, koskeeko uusi kriteeristö avustusta hakenutta järjestöä/järjestön avustuskohdetta. Esimerkiksi keskus-​ ja kattojärjestöjen kohdalla uusi kriteeri mahdollistaa avustuksen myöntämisen kohtaavaan toimintaan ja toimintaan, jonka rooli on oleellista paikallis-​ tai aluetason kohtaavan työn toteutumiselle.”

”Eikö STEA-avustuksia enää myönnetä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen lainkaan?

o   Sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä kohtaava toiminta on jatkossakin avustuskelpoista. Painotus avustuksissa on terveyden edistämisessä, mutta on tunnistettu, että sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen tukee terveyttä.”

”Onko kaikki vaikuttamistoiminta ja neuvontatoiminta nyt avustuksilla rahoitetussa toiminnassa kielletty?

o   Ei ole kielletty. Vaikuttamis-​ ja neuvontatoimintaa koskeva kriteeri koskee järjestöjä, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis-​ tai neuvontatyöhön.

o   Kriteeri ei tarkoita, että kaiken vaikuttamistyön ja neuvontatyön avustaminen päättyy. Suoraan apua ja tukea tarvitseville suunnattu neuvontatyö on avustuskelpoista jatkossakin.

o   Yhteiskunnallinen vaikuttamis-​ tai neuvontatyö tarkoittaa organisaatioille ja instituutioille suunnattua vaikuttamista sekä neuvontatyötä/tiedon tuottamista. Jos tämä on avustusta saaneen järjestön päätoimintaa, eikä toimintaan juurikaan sisälly kohtaavaa toimintaa johon avustuksia jatkossa painotetaan, ei avustusta jatkossa myönnetä järjestölle lainkaan.

o   Muut järjestöt voivat edelleenkin tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistoimintaa ja neuvontaa kohtaavan toiminnan ohella. Kriteeri ei kiellä avustusta saavaa järjestöä antamasta lausuntoja tai haastatteluja medialle, viestimästä muulla tavoin tai kertomasta näkemyksiään päättäjille tai muille sidosryhmilleen.”

Yhteenveto:

Kehysriihessä päätetyt mittavat leikkaukset mainittuihin valtionavustuksiin ovat synnyttäneet tarpeen priorisoida avustettavaa toimintaa. Avustettavan toiminnan prioriteetiksi on valittu kohtaava asiakastyö. Laadituilla hakukriteereillä on haluttu ohjata määrärahaleikkaukset koskemaan lähtökohtaisesti muuta kuin kohtaavaa työtä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vuoden 2027 valtionavustusten haku ja siitä ilmoittaminen on toteutettu täysin asiaa koskevien säädösten ja vakiintuneen, aiemmilta vuosilta tutun tavan mukaisesti. Hyvän hallinnon periaatteet ovat velvoittaneet tiedottamaan järjestöjä hyvissä ajoin, mikäli niiden avustuksiin todennäköisesti kohdistuu merkittäviä leikkauksia tai avustukset päättyvät kokonaan. Järjestöjä on tiedotettu myös kriteerien oikeudellisesti ja poliittisesti sitomattomasta asemasta ja siitä, että sekä STEA:n laatima avustusehdotus että poliittinen päätös avustusten myöntämisestä perustuvat lopulta kokonaisharkintaan.

Väitteet hakukriteerien syrjivyydestä tai epäyhdenvertaisuudesta ovat perustuneet pitkälle menneisiin ylitulkintoihin ja spekulaatioihin, eivät itse avustuskriteereihin.

Linjaukset hakukriteereistä on tehnyt se taho, jonka toimivaltaan päätökset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksista lain ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen ministereiden työnjaon kuuluvat, eli sosiaali- ja terveysministeri. Päätöksenteko on tapahtunut kautta linjan ministerin toimivallan ja asiaa koskevien säädösten mahdollistamien rajojen puitteissa.

VALTIONAVUSTUKSIA KOSKEVAN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMINEN

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti tiistaina 23.6. neuvottelussaan, että valtioneuvoston asetusta sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023) päivitettäisiin. Hallitus äänesti asiasta. Perussuomalaiset ministerit äänestivät asetusmuutoksen valmistelun käynnistämistä vastaan.

Päinvastoin kuin eräissä puheenvuoroissa julkisuudessa on väitetty, oikeuskansleri ei edellyttänyt asetuksen päivittämistä. Oikeuskansleri otti kantaa vain siihen, että hänen arvionsa mukaan ei ollut estettä päättää asetusmuutosprosessin käynnistämisestä hallituksen neuvottelussa.

Asetusvalmistelu annettiin tehtäväksi etupäässä kansliapäälliköistä koostuneelle ryhmälle. Asetusmuutoksen valmistelulle osoitettiin huomattavan kireä aikataulu, joka kaiken lisäksi osui pitkälti kesälomakauteen. Menettely oli poikkeuksellinen, hyville säädösvalmisteluperiaatteille vieras ja arvostelulle altis.

Eri vaiheiden jälkeen asetusmuutosprosessi johti siihen, että esittelin valtioneuvoston yleisistunnossa 13.8.2026 päivitetyn valtioneuvoston asetuksen sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta. Päivitetyssä asetuksessa muutettiin sen pykäliä 2 ja 3. Hallitus hyväksyi päivitetyn asetuksen yksimielisesti.

Keskeinen muutos asetuksen 2 §:ään oli se, että kohtaava asiakastyö avustettavan toiminnan painopisteenä nostettiin mukaan asetustekstiin: ”Painopisteenä valtionavustuksissa on järjestön toiminnassa osoitettava konkreettinen, kohtaava asiakastyö.” Näin muodoin keskeisin kesäkuun valtionavustushakuilmoituksen hakukriteereitä määrittänyt periaate, joka aiemmin oli kummunnut vain laajalti jaetusta poliittisesta näkemyksestä, sai nyt selkänojan myös asetuksen pykälästä.

Samaisen pykälän samaan momenttiin lainattiin sanasta sanaan virke, joka jo sisältyy sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukemisesta annetun lain 3 §:ään: ”Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista.” Painopisteenä avustettavassa toiminnassa on siis uuden asetuksen mukaan konkreettinen, kohtaava asiakastyö, ja avustettava toiminta ei saa olla ristiriidassa ihmisten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumisen kanssa. Koska mainittu rajoitus sisältyy jo voimassa olevaan lakiin, kyseisen virkkeen lisääminen asetustekstiin ei sinällään muuta tai täsmennä avustusten myöntämisen periaatteissa mitään.

Avustuksen myöntämisen erityisistä edellytyksistä säätävän asetuksen 3 §:n 1 momenttiin lisättiin uudet kohdat 5–9, jotka kuuluvat seuraavasti:

5) avustettavaksi haettua toimintaa on sopeutettu toimintaympäristön muutoksiin;

6) haettaessa avustusta on selvitetty toiminnan mahdollinen rinnakkaisuus tai päällekkäisyys muiden toimijoiden toiminnan kanssa;

7) haettaessa avustusta on selvitetty toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus;

8) avustettavaksi haetun toiminnan kulujen arvioidaan olevan kohtuullisia ja perusteltuja suhteessa toiminnan vaatimuksiin; ja

9) avustuksen hakija on huomioinut riittävästi aiemmin mahdollisesti saamansa palautteen avustusten käytöstä.

Lisäksi pykälään lisättiin 2 momentti, jossa tuotiin asetustekstiin se lähtökohta, jonka mukaan avustuspäätöksiä tähänkin asti on tehty: ”Avustuksen myöntäminen perustuu kokonaisharkintaan.”

Asetuksen 3 §:ään tehdyt lisäykset vahvistivat entisestään kesäkuun avustushakuilmoituksessa ilmoitettujen hakukriteerien oikeudellista selkänojaa. Tähänkin asti asiaa koskeva lainsäädäntö on korostanut avustuspäätöksiin liittyvää laajaa poliittista harkintavaltaa, mutta ”kokonaisharkinnan” nostamisen avustuksen myöntämisen perustaksi myös asetustasolle vahvistaa laajan poliittisen harkintavallan oikeudellista pohjaa entisestään. Ja kun päätösvalta valtionavustusten myöntämisestä sosiaali- ja terveysalan järjestöille lain ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen ministereiden työnjaon mukaan kuuluu sosiaali- ja terveysministerille, tämä laaja harkintavalta ulottuu luonnollisestikin myös päätöksentekoa edeltävän valmistelun periaatteisiin ja siten myös avustushaun kriteerien asettamiseen.

Laajan harkintavallan korostumisen lisäksi asetuksen 3 §:n muutokset vahvistavat kesäkuussa ilmoitettujen hakukriteereiden oikeudellista pohjaa myös sisällöllisesti.

Kun sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vuoden 2027 valtionavustusten hakuilmoituksessa kerrottiin, että ”STEA-avustusta ei lähtökohtaisesti enää myönnetä keskus- ja kattojärjestöille” ja että ”avustusta voidaan kuitenkin myöntää keskus- tai kattojärjestön toteuttamaan kohtaavaan työhön tai mikäli avustettavan toiminnan rooli on oleellista paikallis- tai aluetason kohtaavan työn toteutumiselle”, niin nyt tämä linja saa tuen myös muutetun asetuksen perustelumuistiosta: ”Uuden asetuksen mukaisesti keskus- tai kattojärjestöjen rahoittaminen nykyisestä vähenee merkittävästi. Keskus- tai kattojärjestölle voitaisiin kuitenkin jatkossakin myöntää valtionavustus, mikäli se toteuttaa kohtaavaa toimintaa tai mikäli sen työ on oleellista toisen järjestön kohtaavan toiminnan järjestämisen kannalta.”

Kun samaisessa hakuilmoituksessa kerrottiin, että ”järjestöjen avustustasoa harkittaessa katsotaan järjestölle eduksi, että järjestöllä on esittää avustushakemuksen liitteenä konkreettinen suunnitelma yhdistymisestä ja päällekkäisen hallinnon karsimisesta toisen samalla kentällä toimivan järjestön kanssa” ja että ”päällekkäisyyteen/rinnakkaisuuteen perustuvia avustusleikkauksia kohdistetaan ensisijaisesti sellaisiin avustuksen hakijoihin, joilla STEAn tulkinnan mukaan on muiden järjestötoimijoiden kanssa päällekkäistä/rinnakkaista toimintaa, mutta joissa yhdistymistä muiden toimijoiden kanssa ei valmistella”, niin nyt tämä linja saa vahvistuksensa paitsi uuden asetuksen 3 § 1 momentin 6 kohdasta, myös aivan erityisesti sen perusteluista: ”Avustusten myöntämisharkinnassa voidaan huomioida myös mahdolliset suunnitelmat rinnakkaisten tai päällekkäisten toimijoiden organisatorisista muutoksista. Esimerkiksi kahden, päällekkäistä toimintaa toteuttavan järjestön vapaaehtoinen yhdistyminen voidaan katsoa yhdeksi avustuksen myöntämistä puoltavaksi seikaksi.”

Myös mainitussa hakuilmoituksessa kerrottu linja siitä, että jatkoavustusta ”ei vuonna 2027 myönnetä järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis-​ tai neuvontatyöhön” ja että ”avustusta ei myöskään myönnetä järjestöille, joiden toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin tai joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-​terveydellisperusteiseen tausta-​ tai identiteettiryhmään”, saa nyt monin tavoin oikeudellista selkänojaa myös päivitetyn asetuksen säädöksistä sekä sen perustelumuistiosta.

Sellaisten järjestöjen rajaaminen avustusten ulkopuolelle, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnallisen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön tai joilla ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin, on perusteltua jo pelkästään sen perusteella, mitä asetuksessa todetaan konkreettisesta kohtaavasta asiakastyöstä avustustoiminnan painopisteenä – etenkin tilanteessa, jossa järjestöjen rahoitus vähenee kolmanneksella suhteessa kuluvan vuoden avustustasoon.

Linjaus siitä, että avustusta ei myönnetä järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään, saa nyt tukensa myös asetuksen 3 §:n 1 momentin 7 kohdasta, jonka mukaan ”haettaessa avustusta on selvitetty toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus”. Perustelumuistiossa sanotaan asia vielä täsmällisemmin: ”Ehdotetun sääntelyn mukaan toiminnan tavoitettavuutta ja avoimuutta tarkasteltaisiin keskeisenä osana toiminnan laatua, kohdentumista ja yleishyödyllisyyttä koskevaa kokonaisharkintaa. Tässä kohdassa arvioidaan sitä, kuinka avointa toiminta on, mahdollistaako se osallistumisen ilman perusteettomia esteitä ja kohdentuuko se erityisesti niihin ryhmiin, joiden tavoittaminen edellyttää aktiivisia ja tarkoituksenmukaisia toimintatapoja.” Asetustekstin ja sen perusteluiden nojalla on perusteltua, että vain yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään keskittyneet järjestöt ovat lähtökohtaisesti avustusten ulkopuolella.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksista säädetään laissa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (284/2023). Mainittua lakia täsmentää valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta. Molemmat korostavat avustusten myöntämiseen liittyvää laajaa poliittista harkintavaltaa. Lisäksi yleislakina sovellettavaksi tulee valtionavustuslaki (688/2001).

Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan valtionavustusten myöntämisestä päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön sisällä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskusta (STEA) koskevat asiat kuuluvat pääministeri Petteri Orpon hallituksen ministereiden työnjaon mukaisesti sosiaali- ja terveysministerille. Kun toimivalta valtionavustusten myöntämisestä kuuluu sosiaali- ja terveysministerille, ulottuu samainen toimivalta luonnollisestikin lain ja asetuksen sallimissa rajoissa myös päätöksentekoa edeltävän valmistelun periaatteisiin ja siten myös avustushaun kriteerien asettamiseen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään 22.4.2026 leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta noin kolmanneksella. Sosiaali- ja terveysministerillä on kehysriihen leikkauspäätöksistä ja lain säännöksistä johtuen ollut velvollisuus ryhtyä tarvittaviin valmisteluihin säästöpäätösten toteuttamiseksi. Tässä valmistelussa johtotähtenä on ollut säästöjen kohdentaminen ensisijaisesti kaikkeen muuhun kuin konkreettiseen, kohtaavaan asiakastyöhön.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vuoden 2027 valtionavustushaku siihen liittyvine hakukriteereineen on toteutettu valtionavustuslain edellyttämällä tavalla ja sosiaali- ja terveysministeriön vakiintuneen tavan mukaisesti. Ilmoitetut hakukriteerit ovat mahtuneet vaivatta valtionavustuksia koskevan sääntelyn määrittämiin raameihin ja myös nojautuneet sääntelystä juontuviin periaatteisiin.

Ilmoitetut hakukriteerit eivät ole olleet syrjiviä tai yhdenvertaisuuden vastaisia. Niistä ja niiden oikeasta tulkinnasta on tiedotettu avustusten hakijoita. Hakijoita on tiedotettu myös siitä, että ilmoitetut hakukriteerit ohjaavat virkamiesvalmistelua mutta että niillä ei ole oikeudellista tai poliittista sitovuutta. Avustusten myöntäminen perustuu kokonaisharkintaan.

Valtioneuvoston asetuksen sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta muutoksesta päätettiin valtioneuvoston yleisistunnossa 13.8. Päivitetyssä asetuksessa konkreettinen, kohtaava asiakastyö nostettiin asetustasolle valtionavustusten painopisteeksi. Lisäksi asetustasolle nostettiin ne keskeiset periaatteet, jotka olivat ohjanneet myös kesäkuussa ilmoitettujen, oikeudellisesti sinänsä sitomattomien avustushakukriteerien laatimista. Aiemmin ilmoitetut hakukriteerit saivat siten aiempaa tukevamman oikeudellisen selkänojan. Asetusteksti vahvisti myös avustuspäätöksiin liittyvän kokonaisharkinnan asemaa sen tullessa kirjatuksi myös asetuksen pykälään.

Näin muodoin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vuoden 2027 valtionavustusten hakuilmoituksessa ja siinä kerrottujen hakukriteerien asettamisessa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä. Myöskään asiaa koskevan asetuksen päivittäminen ei johda tarpeeseen päivittää avustushakua, sillä asetusmuutosten myötä kesäkuussa ilmoitetut hakukriteerit saivat vain aiempaa tukevamman oikeudellisen selkänojan. STEA päivittää muuttuneen asetuksen tiedot jatkoavustusten hakuilmoitukseen ja avustusoppaaseen.