Ole mies, älä henkilö

Jatkossa laki kieltää esimiehet, palomiehet ja putkimiehet, koska kyseiset sanat voidaan tulkita sukupuolittuneiksi. Näin kerrottiin Ylen uutisessa toukokuun alkupuolella. Se oli ehkä liioiteltu tulkinta siitä, mitä EU:n palkka-avoimuusdirektiivi todellisuudessa Suomelta edellyttää, mutta totta on, että tämän suuntainen viittaus sisältyy mainittuun EU-säädökseen.

Vaatimus sukupuolettomista ammattinimikkeistä on tietysti järjetön. Mies-päätteisten sanojen kieltäminen ei tee maailmasta rahtustakaan tasa-arvoisempaa, mutta suomen kielestä tällainen sensurointiyritys tekee köyhemmän, historiattomamman ja vähemmän ilmaisuvoimaisen. Samalla herää kysymys siitä, miksi ihmeessä Brysselissä käytetään aikaa mihinkään näin häiriintyneeseen.

Kielet ovat historiallisesti kerrostuneita merkitysjärjestelmiä. Kerromme yhä syövämme lautasilta, vaikka pitäisi mennä hyvin monta sukupolvea taaksepäin päästäkseen aikaan, jolloin kyseiset astiat todella olivat nimensä mukaisesti pieniä lautoja. Sanomme kirjoittavamme kynällä, vaikkei kirjoitusvälineemme enää aikoihin olekaan ollut se kynimällä hankittu sulka, josta nimitys juontuu.

Kielessämme on historiallisista syistä myös useita mies-päätteisiä nimikkeitä, joiden merkityssisältö ei tämän päivän maailmassa kuitenkaan viittaa kantajansa sukupuoleen. Yritys pakottaa käyttämämme sanasto irti historiallisista juuristaan ja vastaamaan kirjaimellisesti juuri tämän hetken todellisuutta on viheliäisen sivistymätöntä kulttuurivandalismia.

Yritys sukupuoliviittausten kuohitsemiseen kielestämme johtaisi sitä paitsi mahdottomaan käsitesekasotkuun. Kielen vivahteet, merkitykset ja merkityserot eivät nimittäin ole korvattavissa neutraaleilla sanahermafrodiiteilla.

Luottamusmies on eri asia kuin luottamushenkilö. Ensin mainittu on työntekijöiden edustaja työpaikalla, jälkimmäinen kunnallinen päätöksentekijä. Myös selvitysmiehellä ja selvityshenkilöllä on toisistaan poikkeava merkityssisältö. Ensimmäinen hoitaa selvitystilaan ajautuneen yhtiön asioita, jälkimmäinen laatii raportin pyydetystä aiheesta. Sukupuoli ei liity mainittuihin käsitteisiin mitenkään.

Aikamme kummallisimpiin keinotekoisiin epäsanoihin kuuluu ”esihenkilö”, jolla on yritetty korvata suomen kielen sanaa esimies. Yritys on epätoivoinen, koska etuliite ”esi-” ei itsessään tarkoita juuri mitään, vaan sen merkitys on täysin riippuvainen yhdyssanan jälkimmäisestä osasta. Meidän esivanhempamme ovat epäilemättä olleet henkilöitä, mutta ovatko he silloin myös olleet esihenkilöitä?

Kielet eivät merkitysjärjestelminä taivu ideologiseen pakottamiseen. Talonpojasta ei puberteetin jälkeen tule talonmiestä eikä kumpikaan heistä – Herra paratkoon – ole talonhenkilö. Kuvitteellisen tarinan päähenkilöä ei oikeasti ole olemassa, kun taas päämies on ihan todellinen henkilö tässä meidän maailmassamme. Yritäpä siinä sitten sukupuolineutraloida.

Laivalla ja armeijalla on miehistönsä, mutta kummassakaan tapauksessa ei ole kyse henkilöstöstä, jolla on sanana toinen merkitys. Entä mitenköhän kävisi isännöitsijälle? Ainakaan ”vanhemmointi” ei ole sellaista toimintaa, jota uskoisin asunto-osakeyhtiön kaipaavan. Vähän vaikea on kuvitella liikehenkilöäkään tekemässä onnistuneita kauppoja tai lautahenkilöä osana tuomioistuinjärjestelmää.

Älkäämme koskaan alistuko tällaiseen hulluuteen. Älkäämme antako isänmaamme ja äidinkielemme tulla revityiksi juuriltaan. Älkäämme lanatko kauniin sanastomme historiallisia kerrostumia sieluttomien ja sisällöttömien uudissanojen tieltä.