Vappupuhe 1.5.2025

Hyvä yleisö!

Tunnetussa pilakuvassa on kaksi kojua. Ensimmäisessä niistä tarjoillaan kansalle miellyttäviä valheita, toisessa epämukavia totuuksia. Ensimmäiselle kojulle on kertynyt valtava jono – toiselle kojulle ei näy olevan ruuhkaa.

Kyseinen pilakuva kuvaa mainiosti pari viikkoa sitten käytyjä lähivaaleja. Niiden suurin voittaja oli vasemmistopopulismi, jota tarjoilee käytännössä koko oppositio. Katteettomia lupauksia ja tosiasioista piittaamatonta taivaanrannanmaalailua. Kuvitelmaa siitä, että taloutemme raaka todellisuus olisi vain jotenkin taianomaisesti sivuutettavissa.

Me perussuomalaiset olemme valtiovarainministeripuolueena kantaneet isänmaan hyvinvoinnin ja talouden tervehdyttämisessä raskainta vastuuta. Me emme punavihreiden puolueiden tapaan suostuneet jatkamaan ongelmien sysäämistä tulevien hallitusten ratkaistaviksi. Me emme myöskään keskustan tapaan jättäneet hallitustunnustelijalle tyhjää paperia paetaksemme vastuunkantoa oppositioon.

Ei, me tartuimme haasteeseen. Me otimme tehtäväksemme isänmaan asioiden saattamisen jälleen tolalleen. Me tartuimme valtiovarainministerin raskaaseen salkkuun, vaikka tiesimme, että tehtävä olisi liki mahdoton. Me lähdimme tervehdyttämään hyvinvointimme taloudellista pohjaa, vaikka tiesimme, ettei siitä savotasta olisi nopeita poliittisia pisteitä saatavissa.

Me päätimme kantaa vastuuta, kun muut pakenivat sitä. Me päätimme kohdata tosiasiat, jotka olivat muille liian epämiellyttäviä edes katsoa. Me päätimme tehdä sen, mitä kukaan muu ei uskaltanut. Me päätimme laittaa itsemme peliin, vaikka se saattoi merkitä meille itsellemme poliittista riskiä.

Miksikö teimme niin? Siksi, että tämän maan asia on meille rakkaampi kuin henkilökohtainen hyötyminen. Me emme tee asioita siksi, että kasvattaisimme sillä omaa kapeaa etuamme ja sen tuomaa hyvää. Ei, me teemme asioita siksi, että isänmaan etu vaatii sitä. Me teemme asioita siksi, että haluamme tämän maan säilyvän lapsillemme vähintään yhtä hyvänä kuin millaisena sen aikanaan meitä edeltäviltä sukupolvilta saimme.

Tämän kevään vaaleissa meitä ei työstämme palkittu. Lindtmanin vaalikojulle, jolla tarjoiltiin miellyttäviä epätotuuksia, oli näissä vaaleissa pidempi jono. Me seisomme silti pää pystyssä työmme takana, koska se, mitä me teemme, on oikein. Me teemme sitä, mitä meidän jälkeemme tulevat sukupolvet meiltä odottavat ja jonka tekemättä jättämisestä he ankarasti moittisivat.

Vaalien jälkeen sekä poliittinen vasemmisto että siihen lukemattoman tihein sitein linkittyneet tiedotusvälineet ovat kieli pitkällä odottaneet, että heikko vaalitulos ajaisi perussuomalaiset hajaannukseen ja poliittisen linjan muuttamiseen.

He ovat odottaneet sitä, koska he kuvittelevat, että me olisimme samanlaisia kuin kaikki muutkin puolueet. He luulevat, että tämä kansanliike toimisi samoin kuin muut poliittiset ryhmät, jotka haistelevat tuulia ja muuttavat linjaansa aina kulloistenkin virtausten mukaan. He kuvittelevat, että me olisimme vastoinkäymisten edessä yhtä pelokkaita kuin he itse.

He erehtyvät. Kun vasemmistoliiton Li Andersson kuuli viime viikolla pitämämme hallituksen puoliväliriihen tuloksista, hän parahti voivottelemaan, että eikö perussuomalaiset nyt sitten muuttanutkaan poliittista linjaansa vaalituloksen myötä. No ei tietenkään muuttanut. Me emme tee politiikkaa kalastellaksemme suosiota vaan tehdäksemme sen, mikä on tämän meille niin rakkaan maan parhaaksi – silloinkin, kun tarvittavat päätökset eivät välttämättä ole suosittuja.

Perussuomalaisia on kautta aikain haukuttu populisteiksi. Harva käsite kuvaa meitä yhtä huonosti. Kaikilla muilla puolueilla on meitä enemmän taipumusta tarjoilla halpahintaista hölynpölyä äänestäjien sumuttamiseksi ja näiden suosion kalastelemiseksi. Me sitä vastoin olemme se ryhmä, joka on valmis sanomaan julki epämiellyttävät totuudet silloinkin, kun niillä ei suosiota saavuteta.

Me eroamme muista puolueista aivan ratkaisevasti. Muihin puolueisiin liittyy väkeä, jotka haluavat tehdä uransa politiikassa ja hyötyä puolueen tarjoamasta laajalle levittäytyneestä suhdeverkostosta. Tällaisille ihmisille aate ja isänmaan etu ovat toissijaisia, oman aseman varmistaminen taas ensisijaista. Se näkyy näiden ihmisten toiminnassa sekä siinä, miten ketterästi heidän edustamansa puolueet muuttavat kantojaan omaa asemaansa turvatakseen.

Sen sijaan perussuomalaiseen kansanliikkeeseen ei kukaan lähde mukaan siksi, että sillä voisi saavuttaa jotain henkilökohtaista etua. Päinvastoin. Aikamme mediaympäristössä perussuomalaiseksi tunnustautuminen on sosiaalinen ja poliittinen riski. Se, joka lähtee mukaan perussuomalaisiin, osoittaa jo pelkällä mukaan lähtemisellään merkittävää sosiaalista ja yhteiskunnallista rohkeutta.

Tämä liike ei ole houkutellut mukaan väkeä siksi, että se voisi luvata mukaan lähteneille nousujohteista urakehitystä poliittisten verkostojen ihmemaailmassa. Tämä liike on houkutellut mukaan väkeä siitä huolimatta, että perussuomalaiseksi tunnustautuminen todennäköisesti pikemminkin vaikeuttaa kuin helpottaa yhteiskunnallisesti merkittävien asemien saavuttamista.

Perussuomalaiseen kansanliikkeeseen lähdetään mukaan siksi, että sydämen vakaumus kutsuu mukaan työhön isänmaan parhaaksi.

Meidän puoluekokouksissamme näkee kaikenlaista väkeä. On korkeakoulutettuja huippuosaajia, on opintiensä keskeyttäneitä. Tapaa ihmisiä kaikista tuloluokista. Kuulee jokaista suomen kielen murretta ja molempia kotimaisia kieliä. Näkee syntyperäisiä suomalaisia ja muualta muuttaneita.

Mikä noita kaikkia perussuomalaisia sitten yhdistää? Se on sinivalkoinen sydän. Se on ajatus siitä, että tällä planeetalla on vain yksi Suomi ja jollemme me sitä ylläpidä ja rakenna, ei sitä tee kukaan muukaan. Se on ajatus siitä, että tämän maan ainutkertainen kulttuuri on säilyttämisen ja puolustamisen arvoinen ja että on meidän tehtävämme kyetä taistelemaan sen puolesta – kuten meitä edeltäneet sukupolvetkin tekivät.

Tämä tekee meistä paljon vahvemman poliittisen toimijan kuin mitä muut puolueet ovat. Me olemme aatteellinen kansanliike, emme eturyhmäpuolue. Me emme halua asettaa suomalaisia toisiaan vastaan. Meille yhden yhteiskuntaluokan tai ammattiryhmän edut eivät ole toisten etuja tärkeämpiä. Meidän yhteiskunnallisessa vakaumuksessamme ensimmäisenä tulee aina Suomi, sen etu maana ja kansakuntana. Oman kansan edun asettaminen etusijalle on sosialidemokraattien Tytti Tuppuraisen mielestä vahingollista, mutta meille se on kaiken yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohta.

Hyvät ystävät!

On toinenkin seikka, joka erottaa meidät kaikista muista puolueista. Me olemme Suomen ainut poliittinen voima, joka on täysimääräisesti tiedostanut, millainen yhteiskunnallinen tuhovoima on sellainen maahanmuutto, jollaista Suomessa on edeltävät vuosikymmenet harjoitettu.

Maahanmuuton tuhoisien seurausten oivaltamiseen ei sinänsä tarvita suurta oivalluskykyä. Riittää, että katsoo sitä, mitä Suomen kaltainen maahanmuutto muualla Euroopassa on jo saanut aikaan. Lähiöiden palavat autot ja alueet, jotka ovat vajonneet viranomaisvallan ulkopuolelle. Jengisodat, huumekartellit ja lasten värvääminen rikoksiin. Islamistisaarnaajat, moskeijoiden kiihotustyö ja terrori-iskut.

Kun perussuomalaiset alkoivat varoittaa maahanmuuton seurauksista, kielsivät muut puolueet ensiksi seurausten olemassaolon kokonaan ja leimasivat niistä puhumisen rasismiksi. Kun seurausten olemassaoloa ei enää voinut uskottavasti kiistää, alkoivat muut puolueet selittää seurauksia kaikesta muusta paitsi maahanmuutosta johtuviksi. Kun seurauksia ei enää voinut selittää mistään muusta kuin maahanmuutosta johtuviksi, alkoivat muut puolueet selittää, että tarvitaan vain lisää resursseja niin sanottuun ”kotouttamiseen”. Kotouttamiseen, joka ei missään päin Eurooppaa ole johtanut kotoutumiseen.

Kun harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kielteiset seuraukset ovat kaiken aikaa silmiemme edessä nähtävissä, miksi muut puolueet sitten yhä välttelevät tosiasioiden tunnustamista? Samasta syystä kuin miksi ne jättävät muutoinkin ikävät mutta tarpeelliset päätökset tekemättä – ne uskovat mieluummin siihen, mitä toivovat, kuin siihen, mitä näkevät.

Mutta harjoitetun maahanmuuton seuraukset ovat todellisuudessa vieläkin karummat kuin mitä todellisuus juuri tässä ja nyt edes paljastaa. Ei nimittäin ole kyse vain siitä, mitä nyt on, vaan siitä, mitä tuleman pitää.

Kun katsoo eurooppalaisten syntyvyyttä, maahanmuuton vauhtia ja kaukaisemmista kulttuureista tulevien maahanmuuttajaperheiden lapsilukua, ei tarvitse kummoistakaan matemaattista osaamista ymmärtääkseen, mihin tämä kaikki johtaa. Monissa Euroopan maissa kantaväestö muuttuu vähemmistöksi jo parin sukupolven kuluessa, jollei maahanmuuttoon ja väestökehitykseen saada aikaan radikaalia muutosta.

Hiljattain uutisoitiin siitä, että Itävallassa Wienin ala-asteiden oppilaista jo enemmistö on muslimeja. Eikä kyse ole vain yhdestä kaupungista, vaan sama kehitys on käynnissä jokseenkin kaikkialla Euroopassa. Eikä Suomi ole tämän kehityksen ulkopuolella – jo nyt meillä on sellaisia helsinkiläisiä kouluja, joissa enemmistö oppilaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.

Hyvä yleisö!

Perussuomalaiset on se poliittinen voima Suomessa, joka on ottanut tehtäväkseen tuhoisan maahanmuuttopolitiikan suunnan kääntämisen. Kun lähdimme mukaan hallitukseen, se oli ensimmäinen ja tärkein päämäärämme.

Olemme onnistuneet hyvin. Maahanmuuttolainsäädännön kiristyksiä on tahkottu kuluneiden kahden vuoden aikana sellaista tahtia, ettei Suomen historiassa ole aiemmin nähty mitään vastaavaa. Ja kun rajan yli alkoi jälleen yrittää kaikenmoista onnenonkijaa, raja laitettiin yksinkertaisesti kiinni. Aiemmin poliittiset kilpailijamme ovat selittäneet, ettei sellainen olisi edes mahdollista. Kyllä oli, ja niin tehtiin.

Työ on yhä kesken. Uusia maahanmuuttolainsäädännön kiristyksiä valmistellaan kaiken aikaa. Kaikkea haluamaamme emme tietystikään ole saaneet läpi hallitusyhteistyön kompromissien puitteissa, mutta olemme saaneet läpi ylivoimaisesti enemmän maahanmuuton kiristyksiä kuin mikään muu hallitus koskaan aiemmin. Olemme tuoneet Suomen maahanmuuttopolitiikkaan perustavanlaatuisen suunnanmuutoksen.

Miksi sitten tiedotusvälineissä puhutaan niin vähän näistä perussuomalaisten aikaansaannoksista? No siksi, että ne olisivat perussuomalaisten äänestäjille niin mieluisaa kuultavaa. Meillä ei ole paljoa ystäviä tai myötäjuoksijoita lehdistön edustajien keskuudessa. Siksi he uutisoivat mieluummin perussuomalaisten kannalta ikävistä asioista kuin siitä työstä, jota kaiken aikaa suomalaisten, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisen kulttuurin puolesta teemme.

Siitä huolimatta, miten ison muutoksen perussuomalaiset on hallituksessa Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tuonut, on nelivuotinen vaalikausi kovin lyhyt aika kääntää suuntaa ilmiössä, jonka on useiden vuosikymmenten aikana annettu riistäytyä käsistä.

Jos eduskuntavaaleissa kahden vuoden kuluttua palaa takaisin valtaan se väki, joka tänään vuosisataisen perinteensä mukaisesti marssii sinivalkoisen lipun asemesta punalippujen taakse ryhmittyneenä, he pyrkivät tekemään tyhjäksi kaiken sen työn, mitä perussuomalaiset tällä vaalikaudella ovat tehneet.

Kultaisin korulausein he tulevat selittämään, kuinka sellainen politiikka, joka lisää työteliään ja uutteran suomalaisen rasitusta ja heikentää suomalaisten elinympäristöä ja hyvinvointimme pohjaa, onkin kansainvälistä solidaarisuutta ja humaaniutta. He tulevat jälleen kertomaan, kuinka Suomen ei pidä puolustaa kansallista etuaan vaan jakaa rahat rajojemme ulkopuolelle ja ottaa muu maailma elätettäväksemme rajojemme sisäpuolelle.

Älkäämme antako sen tapahtua. Älkäämme langetko niiden poliitikkojen pettäviin puheisiin, joille ”reilummin tekeminen” tarkoittaa sitä, että suomalaista veronmaksajaa kuritetaan entistä reilummin ja hänen rahojaan levitellään ulkomaille entistä reilummin.

Muistakaamme, että meillä on tehtävä, jonka nimi on Suomi, isänmaa. Se tehtävä on meillä yhä kesken ja sen toteuttamiseen tarvitaan meitä. Kukaan muu ei ole sitä tehtävää kontolleen ottanut. Meillä on ainutkertainen maa, kansa, kieli ja kulttuuri. Kukaan muu ei niitä puolusta eikä niitä vaali, jollemme me itse tee sitä. Sen tehtävän puolesta toimimme niin poliittisessa myötä- kuin vastatuulessa, milloinkaan kutsumustamme unohtamatta.

Toivotan teille sinivalkoista, isänmaallista ja niin peri- kuin perussuomalaistakin vappua!

Puhe pidetty J. V. Snellmanin patsaalla 1.5.2025