Kiitokseni!

Suomen historian ehkä eriskummallisimmat vaalit ovat takana. Niiden tuloksessa riittää varmasti paljon sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa sekä poliitikoille että politiikan kommentaattoreille. Yhdelläkään puolueella perussuomalaisia lukuun ottamatta ei ole aihetta tyytyväisyyteen. Hallitusneuvotteluista tulee varmasti historiallisen vaikeat. Tällaisella eduskunnalla on varmasti äärimmäisen haastavaa muodostaa sellaista enemmistöhallitusta, jolla olisi kykyä ja rohkeutta tehdä niitä välttämättömiä uudistuksia, joita vaikea taloudellinen tilanne edellyttää.

Omalta osaltani vaalin tulos oli pettymys. Toki 4188 ääntä on ensikertalaiselle suuri äänimäärä, ja peittosinhan omassa vaalipiirissäni peräti neljä kokoomuksen istuvaa kansanedustajaa (jotka nyt siis tippuivat), mutta siitä huolimatta tulos oli odotuksiin nähden pettymys. Tämä asia ei selittelemällä muuksi muutu, ja minusta on mukavampaa sanoa asia suoraan kuin etsiskellä asian mahdollisia hyviä puolia.

Mielenkiintoisin havainto on minusta se, että sinänsä edustamani ajatukset ja vaalikampanjani teemat saivat näissä vaaleissa valtavasti kannatusta. Tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen oli paljon, mutta se kanavoitui ennen kaikkea perussuomalaisten kannatukseksi. Huomionarvoista on se, että minun kanssani samoilla linjoilla olleet kokoomuslaiset jäivät jälkeen odotuksista kaikkialla maassa. Tärkein selittävä tekijä nähdäkseni on, että monet potentiaaliset äänestäjämme uskoivat muutoksen syntyvän helpommin protestipuoluetta äänestämällä kuin äänestämällä samansuuntaisesti ajattelevia kokoomuslaisia.

Eniten olen pahoillani siitä, että jouduin tuottamaan pettymyksen uskomattomalle kampanjatiimilleni. Pitkin kampanjaa sain kerta toisensa jälkeen ällistyä siitä käsittämättömästä uhrautuvaisuudesta, jota valtava tukijoukko jatkuvasti osoitti. Tähän kampanjaan uskottiin, ja moni käytti siihen valtavan määrän omaa vapaa-aikaansa. Eniten sydäntäni riipaisi se, kun eilisiltana jouduin halaamaan ja lohduttamaan itkeviä tiimiläisiäni, jotka eivät saaneet sitä, minkä puolesta olivat tehneet niin paljon töitä. Olen pahoillani, ettei minusta ollut siihen – te olisitte ansainneet sen, että tekemänne työ olisi tullut palkituksi.

En lähde listaamaan kaikkia niitä, joille olen valtavassa kiitollisuudenvelassa tämän kampanjan suhteen. Listasta tulisi liian pitkä ja tästä tekstistä tylsä. Sitä paitsi todennäköisesti kuitenkin unohtaisin mainita jonkun, enkä tahdo ottaa riskiä, että joku joutuisi siitä pahastumaan. Työmäärä, jonka olette hyväkseni tehneet, on uskomaton. Se jättää minut valtavaan kiitollisuudenvelkaan, jota en unohda. Ystäviäni en unohda muutenkaan, ja sellaisia on ollut tällä matkalla mukana valtava joukko.

Aina ei voi voittaa. Tällä kertaa ei voitettu. Mutta voiton jälkeen toisiksi paras vaihtoehto on tyylikäs tappio. Siksi halusin olla läsnä kokoomuksen vaalivalvojaisissa kaikkien muiden edessä ja kohdata avoimesti ja julkisesti sen, mitä ääntenlaskenta toi tullessaan. Jos pitää kaatua, niin on mukavampi kaatua totuutta rohkeasti silmiin katsoen kuin pelkurina. Minusta se oli mukavinta niin. Hienoa myös, että iso joukko tiimistä oli mukana kanssani tätä kokemassa.

Elämään mahtuu menestystä, ja siihen mahtuu epäonnistumisia. Olennaisinta on, että käytämme rajallisen maallisen aikamme siten, ettei jää kaduttamaan, että jotain olisi voinut tehdä toisin. Tässä kampanjassa kaikki tehtiin, mitä voitiin, ja se tehtiin niin hyvin, kuin vain ikinä osattiin. Se ei riittänyt maaliin asti, mutta olennaisinta on, että laitoimme itsemme täysillä peliin ja teimme parhaamme.

Tärkeämpää kuin menestys ja onnistuminen on se, että teemme herkeämättä ja lannistumatta työtä niiden asioiden hyväksi, joihin itse uskomme ja joita pidämme oikeina. Minulle elämän merkityksellisyys on tärkeämpi asia kuin elämän onnellisuus. Merkityksellisyyden puolestaan antavat usko, tahto ja halu taistella. Niitä ei tästä kampanjasta puuttunut. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana pitämässä siitä huolen.