Missi-Adele, Helsingin Sanomat ja minä

Kuten tiedetään, Helsingin Sanomat julkaisi kesäkuussa minuun kohdistuneen poikkeuksellisen häikäilemättömän loka-artikkelin, jonka vaikutukset elämälleni ovat olleet mitä dramaattisimmat. Juttu perustui keskeisiltä osin väitteille, jotka eivät ole totta. Erityisen hurjaksi tapauksen tekee se, että väitteiden valheellisuuden tiesivät kyllä myös jutun laatineet toimittajat itse. Tästä minulla on runsaasti todistusaineistoa, jonka olen myös poliisitutkintaa varten toimittanut.

Eräs Helsingin Sanomien juttuun haastattelema henkilö oli Adelaide Botty van den Bruele, tuttavien kesken Adele. Hänet valittiin muutamaa kuukautta myöhemmin myös toiseksi perintöprinsessaksi Miss Suomi -kisassa, minkä johdosta häneen on sittemmin kohdistunut monenlaista julkista mielenkiintoa. Hän esiintyi HS:n jutussa salanimellä ”Oona”, mutta eilen hän omassa viihdeuutisiin päätyneessä somejulkaisussaan toi itsekin esille osallisuutensa kyseiseen lehtijuttuun. Tästä johtuen katson tarpeelliseksi tuoda esille muutamia olennaisia tosiseikkoja.

Helsingin Sanomat kertoo Adelen tutustuneen minuun ollessaan alaikäinen:

Väite ei pidä paikkansa. Adele on syntynyt 2.1.1996. Olen ylipäätäänkin tavannut hänet ensimmäistä kertaa vasta kokoomusnuorten vappubooleilla 30.4.2015. Tuolloin hän on ollut 19-vuotias ja sitä paitsi osallistunut kyseiseen tilaisuuteen silloisen poikaystävänsä kanssa. Minulla on hallussani myös poliisin kuulustelupöytäkirja, jossa Adele itsekin myöntää, että hän on tutustunut minuun vasta täysi-ikäisenä. Kyseinen asiakirja on salainen, joten siitä en ota kuvakaappausta.

En tiedä, onko Adele väittänyt HS:lle tutustuneensa minuun alaikäisenä vai onko se HS:n omaa keksintöä. Se selvinnee aikanaan poliisitutkinnassa. Niin tai näin, Adele ei ollut ollenkaan ainut henkilö, jonka iän HS:n toimitus tarkoituksellisesti tai tarkoittamatta määritti jutussaan alakanttiin.

Sinänsä ei olisi mitään merkitystä sillä, minkä ikäinen Adele on ollut ensimmäistä kertaa kohdatessamme. Joka tapauksessa olemme tapailleet vasta lokakuussa 2018, jolloin hän on ollut 22-vuotias ja minä 32-vuotias. Sivumennen todettakoon, että meidän ikäeromme on ollut koko tapailuhistoriani suurin – tasan kymmenen vuotta. Muistan sen hyvin, koska meillä sattuu olemaan sama syntymäpäivä. Ikäeroista saa olla kukin mitä mieltä lystää, mutta ihan vallan aikuisia olemme molemmat noihin aikoihin olleet. Sitä suurempaa ikäeroa minulla ei ole ollut yhteenkään tapailemaani naiseen.

Helsingin Sanomien tarina “Oona”-Adelesta jatkuu seuraavasti:

En taaskaan ota kantaa siihen, onko tässä kerrottu tarina enemmän Adelen vai toimittajakolmikon Teittinen, Elo ja Suonpää tuotantoa. Poliisi selvittäköön. Mutta kovasti erikoinen tuo tarina on silti. Siinä annetaan ymmärtää, ettei meidän välillämme olisi ollut mitään tapailua ennen kyseistä kutsua luokseni. Myös väite siitä, että “Oona”-Adele olisi ajatellut kyse olleen “kahvittelusta”, on silkkaa palturia. Käydäänpä siis läpi, miten asiat todellisuudessa menivät.

Ensimmäiset treffimme ovat olleet Aleksanterin teatterissa keskiviikkona 17.10.2018. Siellä esitettiin tuolloin Giuseppe Verdin ooppera Don Carlos. Ennen esitystä tapasimme Café Ekbergissä. Esityksen aikana pidimme toisiamme jo kädestä kiinni. Tunnelma esityksen jälkeisissä viesteissämme on hyvin iloinen ja ihastunut – seuraavia treffejä sovitaan jo:

Lopulta seuraavat treffit saadaan sovittua maanantaille 22.10.2018. Kuten viesteistämme käy ilmi, tapaamisista sovittaessa Adele itsekin puhuu nimenomaisesti treffeistä. Lisäksi viestit osoittavat, että tapailu on ollut luonteeltaan intiimiä – kyseisten treffien yhteydessä on jo suudeltu:

Vasta kaiken tämän jälkeen meillä oli treffit kotonani. Kun siis HS artikkelissaan kertoo, että “Kun hän [Adele] erosi parisuhteestaan, Rydman kutsui hänet luokseen”, antaa se tapailumme luonteesta aivan eri käsityksen kuin mitä todellisuus oli. Vielä vääremmän kuvan HS-artikkeli antaa väittäessään Adelen ajatelleen, että “kutsussa oli kyse kahvittelusta”. Kyse oli illallisesta, mikä käy viestinvaihdostamme täysin yksiselitteisesti ilmi:

Selitettyään luulleensa näitä illallistreffejä “kahvitteluksi” Adelen tarina HS:lle käy yhä vain hurjemmaksi. Näin hän “Oonan” roolissa kertoi:

Esitetyt väitteet ovat moninkertaista potaskaa, kuten liki kaikki muukin HS-jutussa “Oona”-Adelen lausumaksi kerrottu. Ensinnäkään kyseisellä illallisella ei paljoa alkoholia nautittu. Olen sen päätteeksi vienyt Adelen vieläpä autolla kotiinsa, mitä en tietenkään olisi tehnyt, jos illallisen yhteydessä olisi nautittu mitään vähäistä merkittävämpää määrää alkoholia (toki tiedän, että HS:n toimituksessa tämä ei ole itsestäänselvyys). Yhtä suurta potaskaa on se, että olisin jotenkin suuttunut. Sekä autokyyti että iloinen tunnelma illallisen päätteeksi käyvät ilmi myös illallisen jälkeisistä viesteistämme:

Noista illallistreffiemme jälkeisistä viesteistä käy siis myös ilmi, että seuraavia treffejä sovitaan jo seuraavana päivänä. Sellainen lienisi epätodennäköistä, mikäli kokemus edellisistä treffeistä olisi ollut jotenkin ahdistava, kuten Adele eilisessä somepäivityksessään väitti.

Viimeisiksi jääneet varsinaiset treffimme olivat 5.11.2018. En mene yksityiskohtiin, mutta tuolloin Adele kertoi minulle tapailemastaan toisesta miehestä, josta hän selvästikin oli kiinnostuneempi kuin minusta. Tuon tapaamisen jälkeen tapailumme ymmärrettävästikin vähitellen kuivui kasaan.

Mitään draamaa tapailun päättymiseen ei kuitenkaan liittynyt, päinvastoin. Aika ajoin tapasimme ja pidimme yhteyttä tuon jälkeenkin ihan vain kavereina. Kun Helsingin Sanomien Paavo Teittinen oli Adeleen yhteydessä helmikuussa kärttäen tietoja neljän vuoden takaisesta tapailustamme, Adele raportoi asiasta heti minulle ja antoi minusta spontaanisti näin myönteisen luonnehdinnan:

Vielä helmikuussa hänellä oli siis minusta “pelkästään positiivista sanottavaa”, mutta nyt joulukuussa hän kertookin, että tapailumme vuonna 2018 olisi päättynyt “ahdistavan käytöksen johdosta”. Mitä siis on tapahtunut tässä välissä? En varmastikaan tiedä kaikkea, mutta kerron sen, mitä varmuudella tiedän.

Kuluvan vuoden keväänä Adelen ystävyys vuoden 2016 naisystäväni kanssa tiivistyi selvästi. Tämän kyseisen entisen heilani toiminnasta puolestaan olen aiemmin kertonut esimerkiksi tässä päivityksessäni sekä kesäkuisessa blogissani. Kyseinen nainen on kaiken todistusaineiston valossa ollut myös kesäkuussa julkaistun HS-artikkelin synnyssä aivan keskeinen henkilö.

Adelella, vuoden 2016 naisystävälläni sekä HS-jutussa omalla nimellään esiintyneellä Adelen ystävättärellä Carolina Nysténillä on ollut maaliskuusta alkaen todistettavasti monenmoista yhteydenpitoa. Se on saanut alkunsa näiden kolmen naisen yhteisestä kahvilatapaamisesta lauantaina 19.3. Nykyisin tiedän sanasta sanaan, mitä kyseisessä tapaamisessa on puhuttu, ja siksi tiedän myös, miten kyseiset kolme naista ovat tuolloin yllyttäneet toinen toistaan minua vastaan HS-juttua varten.

Ja mistäkö tämän sitten tiedän? No, koska mainittu entinen naisystäväni salaäänitti kyseisen kahvilakeskustelun. Jokainen voi itse arvioida motiivia tällaisen toiminnan taustalla. Motiivia voi arvioida erityisesti sitä taustaa vasten, että kyseinen nainen myöhemmin toimitti kyseisen äänitteen myös poliisille. Sitä kautta äänitteen litterointi päätyi minunkin haltuuni. On näköjään olemassa ihmisiä, jotka hupsuimmillaan todistavat myös itse itseään vastaan.

Olen useassa yhteydessä todennut, että HS:n minusta rakentama juttu on häikäilemättömyydessään vielä uskomattomampi kokonaisuus kuin mitä mistään julkisesta lähteestä on pääteltävissä. Tässäkin tekstissä olen raapaissut kokonaisuutta vain yhdestä kulmasta ja käytännössä vain siltä osin kuin mitä muiden taholta on asiasta jo julkisuuteen tuotu tai väitetty.

Yritin jo kesällä kiireellä kasatun mutta monipuolisen todistusaineiston avulla osoittaa, miten valheellinen HS:n häväistysartikkeli oli. Todistelullani ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta sen enempää lehdistön kirjoitteluun kuin poliitikkojen pikatuomioihinkaan. Jouduin toteamaan, että asia olisi välttämätöntä käydä oikeusteitse läpi. Tämän johdosta olen välttänyt myös menemästä asian yksityiskohtiin itse prosessin ollessa vielä kesken.

Kun Adele kuitenkin itse lähti julkisuudessa esittämään uusia vääriä väitteitä jo aiempien HS-väitteiden päälle, katsoin tarpeelliseksi purkaa asian hänen osaltaan tässä kirjoituksessani jo nyt. Silti ei pidä kuvitella, että Adele olisi HS-juttuun liittyen mikään päätekijä tai edes sen härskein valehtelija. Esimerkiksi hänen ystävänsä Carolina Nystén sekä vuoden 2016 entinen naisystäväni valehtelivat kyseisessä artikkelissa monin verroin hävyttömämmin – puhumattakaan sitten siitä roolista, mikä jutun päätekijällä, toimittaja Paavo Teittisellä kaikessa oli. Aikanaan kaikki tämäkin tulee julki.