Näkemyksiä
Mitä mieltä Wille Rydman on…
Talouspolitiikasta?
Suomi ja koko maailma elävät parhaillaan yhtä modernin historian vakavimmista talouskriiseistä. Suomessa ja useimmissa muissakin länsimaissa ongelmien ratkaisemista on päätetty siirtää tuonnemmaksi ottamalla lisää velkaa valtioiden supistuneita tuloja paikkaamaan. Valtion menoista maksetaan Suomessa esimerkiksi vuonna 2011 velkarahalla liki viidesosa. Tämä on täysin väärä suunta.
Nykyisellä velkaantumistahdilla Suomen valtionvelka kaksinkertaistuu muutamassa vuodessa parin vuoden takaiseen nähden. Edellisen laman aikana syntynyttä velkaa ei edes poikkeuksellisen hyvän talouskasvun vuosina kyetty merkittävästi lyhentämään. Kaikki nuo velat lankeavat lopulta meidän suomalaisten yhteisesti maksettaviksi.
On erittäin epätodennäköistä, että saisimme pitkiin aikoihin nähdä samanlaista talouskasvua kuin vuosituhannen taitteessa. Samaan aikaan väestön ikääntyminen lisää huomattavasti valtion ja kuntien menoja. Tämän lisäksi valtionvelan räjähdysmäisen kasvun myötä pelkästään valtion korkomenojen paisuminen lisää painetta menojen leikkaamiseen, lainan takaisinmaksusta puhumattakaan.
On selvää, että nykytilanne on täysin kestämätön. Tarvitaan isoja rakenteellisia uudistuksia, jotta julkisen talouden kestävyys voidaan taata. Tarvitaan työuran pidentämistä molemmista päistä ja julkisen kulurakenteen perusteellista uudelleenharkintaa. Menoleikkauksilta ei voida välttyä, eikä menojen karsimista pidä pelätäkään – jos säästämme nyt, voivat tulevat sukupolvet käyttää omalla työllään hankkimansa varallisuuden omaan hyvinvointiinsa eikä meidän velkojemme takaisinmaksuun. Ajoissa toteutetut menoleikkaukset takaavat tulevaisuuden sosiaaliturvamme.
Tiukan taloudellisen menokurin lisäksi Suomi tarvitsee kattavia verouudistuksia. Talouskriisistä voidaan nousta ainoastaan työllä ja yrittämisellä. Suomesta täytyy kehittää sellainen yhteiskunta, joka ei verotuksella lannista työteliästä yksilöä. Verotuksen painopistettä tulee siksi siirtää työn verottamisesta kulutus- ja haittaverojen suuntaan. Yritysmyönteisen Suomen kehittämisessä keskeistä on myös yhteisöverotuksen keventäminen.
Hyvinvointivaltiosta?
On tärkeää, että sellaisista ihmisistä pidetään huolta, jotka eivät ilman huolenpitoa pärjää. Vastaavasti on pidettävä huolta siitä, ettei yhteiskunta passivoita niitä, jotka tulevat toimeen omillaankin. Lähtökohdan on oltava se, että jokainen elättää itsensä omalla työnteollaan. Yhteiskunnan on toimittava turvaverkkona silloin kun kaveri meinaa tipahtaa kyydistä – ei riippumattona, jonka varassa jokainen voi lepuuttaa aina kun siltä tuntuu.
Jotta voisi olla hyvinvointia, täytyy olla työtä, jolla tuo hyvinvointi luodaan. Mitään vaurautta tai varallisuutta ei ole ilman työntekoa. Työnteon täytyy siksi olla yksilön kannalta kannattavaa – työn tekemistä ei saa verotuksen tai byrokratian keinoin tehdä kannattamattomaksi.
Jotta yhteiskunnan turvaverkko toimisi, on julkisen talouden seistävä vakaalla pohjalla. Jos jaamme rahaa vastuuttomasti vähän joka puolelle, jää vähemmän niiden käyttöön, jotka todella tarvitsisivat. Yhä useammin tulisikin kyseenalaistaa se, mitkä tehtävät ylipäätään kuuluvat julkisen sektorille.
Maahanmuutosta?
Maahanmuuton väitetään lisääntyvän tulevaisuudessa joka tapauksessa. Sen sanotaan olevan väistämätöntä; että sille ei voi tehdä mitään ja että siihen on vain sopeuduttava. Tämä ei ole totta. Valtiot tekevät jatkuvasti poliittisia ratkaisuja, joilla on maahanmuuttoa vauhdittavia tai hidastavia vaikutuksia. Politiikan keinoin voidaan vaikuttaa siihen, millaista maahanmuuttoa Euroopassa harjoitetaan.
Nykyisellään Suomen korkea veroaste on omiaan vähentämään ulkomaisten yritysten, pääomien ja huippuosaajien sijoittumista Suomeen. Sitä vastoin suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä vetää puoleensa sellaisia maahanmuuttajia, joiden työllistymismahdollisuudet Suomessa ovat heikot.
Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan suurimpia ongelmia ovat tällä hetkellä perusteettomat turvapaikkahakemukset sekä turvapaikanhakijoiden määrän hallitsematon kasvu. Turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt vuoden 2007 tuhannestaviidestäsadasta vuoden 2009 yli kuuteentuhanteen. Suurimpana syynä turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun on se, että Suomen turvapaikanhakijoilleen myöntämät tuet ovat EU:n suurimmat.
Erityisen ongelmallista tämänhetkisessä maahanmuuttopolitiikassa on myös oikeus perheenyhdistämiseen ja sen väärinkäyttö. Jokainen Suomesta turvapaikan saanut alaikäinen käynnistää yhdistämisprosessin, jonka tuloksena maahan saapuu usein jopa kymmeniä perheenjäseniä tai sellaisiksi tekeytyviä. Oikeus perheenyhdistämiseen ruokkii järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka avulla kuljetetaan alaikäisiä Suomeen korvausta vastaan tarkoituksena saada maahan koko perhe.
Maahanmuuttopolitiikan pitää tapahtua vastaanottajamaan ehdoilla. Suomen eikä minkään muunkaan maan tule vastaanottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä se pystyy menestyksellisesti sopeuttamaan omaan yhteiskuntaansa – sen kieleen, tapoihin ja lakeihin. Hyvää tarkoittavat monikulttuurisuusprojektit ovat osoittautuneet vahingollisiksi sekä vastaanottajamaille että maahanmuuttajille itselleen, kun sopeutuminen uuteen kotimaahan on niiden myötä hidastunut.
Euroopan unionista?
Kaukana ovat ne ajat, jolloin eurooppalaiset kansallisvaltiot olivat kaikki niin voimakkaita, että ne käytännössä hallitsivat koko maailmaa. Nykyään samaiset eurooppalaiset valtiot ovat yksinäisinä toimijoina aivan liian heikkoja kilpaillakseen sellaisten isojen kansainvälisten toimijoiden kanssa kuten Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina. Tarvitaan yhteistyötä ja yhdentymistä.
Myönteinen suhtautuminen Euroopan unioniin ei kuitenkaan saa tehdä sokeaksi näkemään niitä ongelmia, joita unionilla kiistatta on. Unioni näpertelee usein toisarvoisten asioiden parissa samaan aikaan, kun monet keskeiset ja välttämättömät uudistukset eivät etene lainkaan. Lissabonin sopimuksessa otettiin askeleita kehityksessä eteenpäin, mutta sopimuksen hyväksymisprosessin vaativuuteen nähden saavutetut tulokset olivat vaatimattomia.
Euroopan unioni on monella tapaa varsin muotopuoli kansainvälinen toimija. Tämä tulee esille parhaiten vertaamalla sitä Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltain osavaltioilla ei ole itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vaan niistä päätetään liittovaltiotasolla. Vastaavasti osavaltioilla on Yhdysvalloissa laaja itsehallinto omiin sisäisiin asioihinsa, kunhan liittovaltion perustuslakia ei rikota. Kärjistäen voi sanoa, että Euroopan unioni toimii juuri päinvastoin: ulkopolitiikka on jäänyt jäsenvaltioiden hoidettavaksi, kun taas unionitasolla askaroidaan monien sellaisten kysymysten parissa, jotka tulisivat paremmin hoidetuiksi kansallisella tasolla.
Euroopan unionin kehitystä haittaa osaltaan myös se, ettei se ole kyennyt päättämään, kumpi sille on tärkeämpää, alueellinen laajentuminen vai integraation syventäminen. Se on pyrkinyt edistämään molempia, mutta tosiasiassa kiireinen laajentumisvauhti on rakentanut sisäiselle yhtenäisyydelle suuria haasteita. Mitä suuremmat ovat EU:n jäsenvaltioiden väliset erot, sitä vaikeammaksi käy intressien yhteensovittaminen. Mikäli EU haluaa todella syventää sisäistä yhteistyötään, sen on vedettävä maantieteelliselle laajentumiselleen rajat.
Turvallisuuspolitiikasta?
Kuten Euroopan unionista puhuttaessa tuli todetuksi, Suomi on aivan liian pieni tekijä toimiakseen yksin – myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Maantieteestä johtuvat turvallisuushaasteet eivät ole Suomen osalta muuttuneet mihinkään. Olemme pieni, vähäväkinen kansakunta, jolla on pitkä yhteinen raja arvaamattoman suurvallan kanssa. Euroopan unioni ei ole sotilasliitto. Pitävät turvatakuut Suomi voi saada ainoastaan liittymällä puolustusliitto Naton jäseneksi – johon kuuluvat likipitäen kaikki demokraattiset läntiset sivistysvaltiot.
Energia- ja ympäristöpolitiikasta?
Tällä hetkellä Suomi on aivan liian riippuvainen ulkomaisesta tuontienergiasta – liki 70% Suomessa käytetystä energiasta tuotetaan ulkomailla. Suomi tuskin voi koskaan olla energiataloudeltaan täysin omavarainen, mutta riippuvuutta ulkomaisesta tuontienergiasta tulee silti vähentää. Tämä tarkoittaa kotimaisen energiatuotannon ja energiatehokkuuden lisäämistä.
Mitään energian tuotantomuotoa ei tule sulkea pois, sillä tarve energialle on jatkuva ja suuri – etenkin, jos halutaan vähentää riippuvuutta tuonnista. Selvää kuitenkin on, että merkittävää kotimaisen energiatuotannon kapasiteetin lisäämistä ei tapahdu ilman ydinvoiman lisärakentamista. Tähän pakottaa jo sekin, että vanhimmat suomalaiset ydinreaktorit alkavat vähitellen tulla käyttöikänsä päähän. Eduskunnan päätös kahden uuden ydinvoimaluvan myöntämisestä oli siten oikea – kolmannen uuden luvan myöntäminen on seuraavan eduskunnan tehtävä.
Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa ei tule myöskään kohtuuttomasti hankaloittaa yksityisautoilua. Ihmisten, tavaroiden ja palveluiden on pystyttävä liikkumaan sujuvasti kilpailukykymme takaamiseksi. Vastuullinen liikennepolitiikka asutuskeskuksissa tähtää sekä toimivaan joukkoliikenteeseen että sujuvaan yksityisautoiluun. Ympäristöarvot tulee huomioida kannustamalla autoilijoita siirtymään uudempiin ja vähäpäästöisempiin automalleihin.
Oikeuspolitiikasta?
Suomessa väkivalta- ja seksuaalirikoksista saadut tuomiot ovat liian lieviä. Osittain kyse on Suomessa käytettävien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjen tulkinnanvaraisuuksista. Jos raiskauksen uhri ei kykene puolustamaan itseään vaikkapa unitilan takia, rikos määritellään Suomessa yleensä aina raiskauksen sijasta seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jonka rangaistusasteikko on lievempi. Se on väärin.
Kansainvälisesti vertaillen Suomen lainsäädäntö on myös elinkautisen vankeusrangaistuksen osalta löysimmästä päästä. Elinkautinen vankeusrangaistus on Suomessa lain mukaan periaatteessa koko eliniän käsittävä, mutta nykyisin 12 vuotta elinkautista rangaistusta istuneet vangit voidaan jo armahtaa. Alle 21-vuotiaana tuomittujen henkilöiden tapaukset otetaan käsittelyyn jo 10 vuoden vankeuden jälkeen. Tämä vie uskottavuuden koko elinkautiselta vankeusrangaistukselta.
Suomessa ennakkotapauskäytäntö on johtanut siihen, että rangaistusasteikkojen yläpäätä käytetään liian kitsaasti. Murhan ja tapon sekä toisaalta raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöjä tulee selkeyttää nykyisestä, jotta rikollisia ei päästetä liian helpolla ja että heitä rangaistaan asianmukaisesti.
050 516 7651