Automaattien kieltäminen ei vähentäisi virvoitusjuomien kulutusta
torstai 15. huhtikuu 2010
Kommentit
2Helsingin opetuslautakunta sai tiistaina käsiteltäväkseen erään kaupunginvaltuutetun tekemän toivomusponnen, jossa esitettiin juoma- ja makeisautomaattien poistamista kaikista helsinkiläisistä kouluista. Opetusviraston valmistelemassa vastauksessa enimmäkseen puollettiin pontta.
Lautakunnan jäsenenä esitin viraston laatiman vastauksen palauttamista uudelleen valmisteluun. Hävisin kuitenkin äänestyksen palautuksesta. Lautakunta sentään päätti muokata viraston laatimaa vastausta jonkin verran siedettävämpään suuntaan. Automaatit olisivat nyt sitten lähdössä pois “vain” peruskouluista mutta jäämässä toisen asteen oppilaitoksiin, joiden automaateista kuitenkin energiajuomat poistettaisiin.
Kyseessä on jälleen tyypillinen esimerkki tapauksesta, jossa tarkoitus on epäilemättä hyvä, mutta järkisyyt eivät puolla itse toimenpidettä. On toki tärkeää, että lapsia ohjataan terveellisten elämäntapojen pariin. Koulujen juoma-automaattien kieltämisellä ei kuitenkaan ole tähän mitään vaikutusta.
Mikäli lapsilla on omaa rahaa ja mikäli he sitä makeisiin tai limonadeihin haluavat käyttää, mikään ei estä heitä ostamasta niitä lähikaupoista. Ja näinhän he tekevätkin. Ei kovin kauaa tarvitse seurata koulujen elämää huomatakseen, että välituntisin käydään läheisissä kaupoissa ja ostetaan sieltä mieluisat eväät. Olivat ne sitten terveellisiä tai eivät.
Makeisten tai limonadin kulutus ei siis automaattien kieltämisellä vähene. Sitä vastoin oppilaskunnat menettävät merkittävimmän tulonlähteensä. Nykyisellään oppilaskunnat tienaavat käyttöönsä provisiot kouluihin sijoitettujen automaattien tuotoista. Mikäli automaattien kieltäminen etenee ja oppilaat hankkivat eväänsä enenevässä määrin lähikaupoista koulun omien automaattien sijasta, merkitsee se ainoastaan tulonsiirtoa oppilaskunnilta kaupoille.
Ajatus automaattien kieltämisestä tuntuu entistäkin kohtuuttomammalta, kun perehtyy tilastoihin lasten tosiasiallisesta limonadin kulutuksesta koulupäivien aikana. Panimoliiton tilastojen mukaan koululaiset ostavat koulujen automaateista keskimäärin yhdestä kolmeen desilitraa virvoitusjuomia viikossa. Se ei ole kovin paljon, semminkään, kun yli 30% noista myydyistä juomista on sokerittomia.
Mitä siis saadaan aikaan? Tarkoitus on puuttua ruokavalion epäterveellisyyteen, mutta lopputuloksena on oppilaskuntien tulonmenetys ja siten niiden toiminnan edellytysten heikkeneminen sekä lisääntyvä liikkuminen koulujen ja lähikauppojen välillä välituntisin – mikä puolestaan luonnollisestikin lisää riskiä vaaratilanteisiin liikenteessä.
Näemme jälleen, että hyvällä tarkoituksella perusteltu toimenpide ei välttämättä seurauksiltaan johdakaan mihinkään positiiviseen lopputulokseen. Toivottavasti kaupunginhallituksella ja -valtuustolla on viisautta painottaa päätöksenteossaan enemmän järkiargumentteja kuin hyvää tarkoitusta, kun asia seuraavaksi etenee niiden päätettäväksi.
Kommentit
Parempi ruoka, parempi mieli sanoo:
15 huhtikuu 2010, 16:08
Silloin kuin minä olin peruskoulussa, niin sokeriin koukussa olleet tyydyttivät makeannälkänsä oppilaskunnan kioskin antimilla. Kioskin ollessa kiinni käytiin kilometrin päässä olevalla kaupalla, ja yksi meistä oppilaista menehtyikin junan alle tällaisella reissulla.
En näe mitään syytä rajoittaa mahdollisuuksia täydentää surkean kouluruoan ravintoarvoja pienillä välipaloilla. Jaksaahan sitä paljon paremmin oppitunneillakin, jos saa tyydytettyä yllättäneen energiavajeen jotenkin kesken koulupäivän.
Kofeiininarkkareille hammasystävällisempi vaihtoehto olisi kofeiinitabletit apteekista energiajuomien ja kahvin sijasta. Päihteet ovat kuitenkin nuoren kehityksen kannalta vahingollisia, ja siksi ymmärrän
energiajuomien poiston valikoimista.
Jos energiajuomien kulutusta halutaan vähentää, pitäisi siirtää katseet terveystiedon opetuksen laatuun ja sisältöön.
V. Järvinen sanoo:
4 toukokuu 2010, 11:43
Sanot, että limu- ja makeisautomaattien poistaminen kouluista ei saavuta mitään hyvää, koska nuoret siirtyvät ostamaan karkkinsa kaupoista ja kioskeista. Olen eri mieltä.
Markkinoinninkin perussääntöjen mukaan tuotteen tai palvelun saatavuus on tärkeä silloin, kun on tarkoituksena saada asiakas ostamaan. Limujen ja karkkien saatavuuden rajoittaminen siitä luokan ovenpielestä kauempana sijaitsevan kaupan hyllyihin voi olla ratkaisevaa. Tämä on erityisen totta pienemmissä paikoissa ja tiiviimpien asutuskeskuksien ulkopuolisilla alueilla, joita Helsingissäkin on.
Ennen kaikkea automaattien poistamisella vähennetään kaikenlaisia heräteostoksia, joita nuoret saattavat tehdä välitunnilla. Jos sen limutölkin ostaminen vaatii vain kolmen metrin lyllertämisen automaatin kyljelle ja parin kolikon syöttämisen koneeseen, kynnys ostaa on paljon alempi kuin jo vaikkapa silloin, kun saman tölkin ostamiseen vaaditaankin parinsadan metrin reipas kävely lähikaupalle ja takaisin.
Kirjoitit myös, että automaattikielto tuli nyt siis vain peruskouluihin, eikä toisen asteen kouluihin. Kritisoit päätöstä silti. Oletko varma, että peruskoululaiset, jotka ovat siis poikkeuksetta jopa reilustikin alaikäisiä, lähtevät tuosta noin vain ostoksille koulualueen ulkopuolelle? Ehkä yläasteen viimeisten vuosiluokkien oppilaat voivat tehdä niin (vaikka tuskin se on heillekään virallisesti sallittua), mutta tällä kiellolla siirretään kaikkien siitä nuorempien nuorten ja lasten heräteostokset ulottumattomiin.
Mitä tulee oppilaskuntien tulonmenetykseen, olen varma, että kekseliäät järjestöaktiivit kehittävät korvaavia tulonlähteitä. Ehkä vuorossa voisi olla taas terveellisten toimintojen kehittämistä. Ehkäpä joitakin oppilaiden taide-ekshibioita tai koulun oma urheiluseura, jolle sitten haetaan vaikkapa sponsoritukea. Ja hei, kieltääkö joku terveellisten elintarvikkeiden myymisen? Siitähän vasta bisnes irtoaisi, kun pantaisiin luomu-neljänviljan-monivitamiini-smoothiet ja vegesnacksit myyntiin omasta kioskista.
Yrittää saa, ja bisnestä tehdä, mutta ei lasten terveyden kustannuksella.
Toisaalta, en itsekään välttämättä kannata päätöstä poistaa makeisautomaatteja kokonaan. Ensinnäkin en tiedä, onko aiheesta tehty kattava ja pitävä kustannus-hyötyanalyysi (viittasit itse, että koululaiset juovat sen n. 1,33 desilitraa sokeroitua limua viikossa, mutta et sitten selvittänyt, kasaantuuko tuo keskiarvo vain rajatun ryhmän niskaan, jolloin vaikutus olisikin huomattavampi).
Toiseksi kannatan ennemmin välivaihtoehtoja: automaattien täyskiellon sijaan olisi voitu asettaa ehtoja myytäville artikkeleille (esim. korkeintaan tietty määrä kaloreita per tietty määrä tuotetta; tietty prosenttiosuus myytävistä tuotteista täysin sokerittomia ja/tai kofeiinittomia; tai vaikkapa rajoituksia myynnille niin, että tuotteita voi ostaa vain ruokailun jälkeen, jolloin on mahat suurin piirtein täynnä ja mieliteot pienemmät).