Ääni ydinvoimalle on ääni suomalaiselle työlle ja hyvinvoinnille
maanantai 15. maaliskuu 2010
Kommentit
11Viime viikolla joukko poliittisten nuorisojärjestöjen johtajia osallistui yhteistilaisuuteen, jossa nämä ilmoittivat osallistuvansa “Äänestä ydinvoima historiaan”-nimiseen kampanjaan. Kampanjan ovat alun perin laittaneet liikkeelle muutamat omasta mielestään ympäristön asialla olevat liikkeet.
Poliittisten nuorisojärjestöjen johtajien tapaamiseen oli kutsuttu vain ne, joiden etukäteen tiedettiin olevan ydinvoimavastaisia – minuun tai niin ikään ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvaan demarinuorten puheenjohtajaan Heta Välimäkeen ei oltu edes yhteydessä asian tiimoilta.
Toki on etenkin pienpuolueiden nuorisojärjestöille tyypillistä ajaa kaikenlaisia mukavan kuuloisia asioita ja vastustaa kaikkea sellaista, jolla joku on keksinyt näitä pelotella. Kuitenkin olisi suotavaa, ettei populistinen mielikuvapolitikointi ajaisi järjenkäytön edelle. Ydinvoimakysymyksessä näin näyttäisi kuitenkin käyvän aina.
On ehdottoman tärkeää kantaa huolta ympäristökysymyksistä. On kuitenkin aivan käsittämätöntä, että mielestään ympäristötietoiset ihmiset kohdistavat hurjimman vastustuksensa juuri ydinvoimaa kohtaan. Ydinvoima kun on energiamuodoista se kaikkein ympäristöystävällisin.
Mikään energiamuoto ei luonnollisestikaan ole ongelmaton. Kuitenkin on syytä muistaa, että ydinvoima on päästötön energiamuoto, eikä ydinvoimaloiden piipuista pääse ulos kuin pelkkää vesihöyryä. Ydinvoiman vuoksi ei tarvitse polttaa hiiltä eikä valjastaa koskia tai rantojen tuulisia paikkoja sähkön tuottamiseksi. Tehokkuudeltaan se on aivan ylivoimainen energiantuotannon muoto.
Ydinenergiaa voidaan kritisoida korkeintaan kahdesta syystä, onnettomuusriskistä ja ydinjätteestä. Kuitenkin onnettomuusriski on aivan häviävän pieni moderneissa länsimaisissa reaktoreissa, joissa turvajärjestelmät sammuttavat reaktorin toiminnan vähäisimmänkin häiriön ilmetessä. Ydinjätteen suhteen loppusijoittaminen paksuissa metallikapseleissa syvälle kallioperään on toimiva ratkaisu. Olen itsekin käynyt tällaisessa ydinjätteen loppusijoitusluolassa Olkiluodossa. Laitteet eivät havainneet minussa minkäänlaista säteilyä vierailun jälkeen.
Huoltovarmuudenkin kannalta on tärkeää, että Suomen energiatuotanto on mahdollisimman monipuolista. Mitään energiamuotoa ei tule kategorisesti sulkea pois. Ydinvoiman vastustaminen on erityisen hoopoa siksi, että ilman sitä emme voi millään kattaa Suomen energiatarpeita. Nykyiselläänkin olemme erittäin riippuvaisia tuontienergiasta. Ja tuontienergiamme tulee pääsääntöisesti Venäjältä, jossa se on tuotettu sikäläisellä ydinvoimalla. Se, joka vastustaa ydinvoiman lisärakentamista Suomessa, luottaa ilmeisesti enemmän venäläisten ydinvoimaloiden turvallisuuteen. Kysymys ei ole ydinvoiman kannattamisesta tai vastustamisesta, vaan siitä, haluaako ydinenergiansa kotimaasta vai itänaapurista.
Jotta Suomi voisi säilyä hyvinvointiyhteiskuntana, se tarvitsee vaurautta. Jotta voisi olla vaurautta, tarvitaan työtä vaurautta tuottamaan. Jotta työ säilyisi Suomessa, täytyy yrittäjyyden olla Suomessa kannattavaa ja teollisuuden toimintaedellytysten kunnossa. Teollisuus puolestaan voi pysyä Suomessa ainoastaan, mikäli sen energiansaanti täällä turvataan. Tätä energiantarvetta ei voida tyydyttää ilman kotimaista ydinvoimaa. Ääni ydinvoimalle on siten ääni suomalaiselle työlle ja hyvinvoinnille.
Kommentit
Ben sanoo:
15 maaliskuu 2010, 19:55
Ääni ydinvoimalle mahdollistaa hiilivoiman vähentämisen ja vanhojen voimaloiden korvaamisen lisäksi venäläisen sähkön ostamisen vähentämisen. Useampi ydinvoimala saattaisi mahdollistaa jopa energian viennin ja vientituloja, mikä ei liene pahaksi sekään. Ja paljon muuta hyvää.
Suomessakin on hienoja tuulivoimapuistoja. Suurten tuulivoimayksikköjen nimellisteho on jopa 5 MW, josta realistinen tulos on noin kolmannes. Norjaan ollaan tekemässä ideaaliin paikkaan Atlantin rannalle kuulemma maailman tehokkainta tuulivoimalaa, jopa 10 MW (josta jälleen todellinen teho noin kolmannes). Kyseisen tuulimyllyn korkeus on noin 160 metriä!
Ydinvoimala tuottaa vähintään 1500 MW eli siitä suhdelukua.
Tuulivoima on hieno juttu ja sitä kannattaa lisätä, eräissä saaristokylissä ollaan jopa sähköomavaraisia. Mutta se ei vähennä tarvetta uusia ja parantaa varsinaisia voimaloita. Mittakaava pitäisi pitää aina mielessä.
Ben sanoo:
15 maaliskuu 2010, 20:19
Tässä vielä esimerkiksi hieno suomalainen hanke, mutta oikeasti olisi pidettävä lukujen mittasuhteet suhteessa tuotettavaan sähköön mielessä:
Metsähallitus ja wpd Finland Oy ovat ilmoittaneet käynnistävänsä yhteisentuulipuistohankkeen Mielmukkavaaraan. Puistoon on suunniteltu 10–16 tuulivoimalaitosta (2–3 MW, lakikorkeus 150 m). Kaavoitettavan alueen pinta-ala on noin 710 ha.
Koodinimi "Murtonen" sanoo:
16 maaliskuu 2010, 00:11
Olen Wille erittäin tyytyväinen, että Greenpeacen ja Maan Ystävien kaltaiset monikansalliset sekä rahoitukseltaan hämäräperäiset lobbausorganisaatiot eivät edes harkitse yhteydenottoa Kokoomusnuorten suuntaan. Keskustanuorten osallistuminen tällaiseen lyhytnäköiseen ja hämäräperäiseen hihhulointiin oli jokseenkin yllättävää, mutta onneksemme eduskunta ja kansanedustajiin kohdistuva tiedon virta kääntävät idealistisenkin kepunuoren pään ympäristön ja kansantalouden kannalta paremmalle puolelle.. Jossain vaiheessa Kurvisellekin valkenee, että ne tukiaismiljardit joilla biovoimaa subventoidaan, tulevat veronmaksajilta joiden hyvinvoinnin lähde on vientiteollisuus, jonka menestyksekkään toiminnan ehdoton perusedellytys on luotettava ja edullinen energia, johon ei liity ailahtelevia tekohengitystukiaisia tai hämäriä siltarumpuja!
Inga Paavola sanoo:
16 maaliskuu 2010, 09:54
Ääni ydinvoimalle on totisesti ääni suomalaiselle työlle ja hyvinvoinnille. Tämä äänen soisi vielä tulevan ydinvoimasta päättämiseen oikeutetumman tahon suunnalta kuin eduskunnalta, jolla on varmasti enemmän vakaumusta kuin tietoa.
Ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja normaalikäytön ympäristövaikutukset eivät juurikaan eroa muiden suurten energiatuotantolaitosten ympäristövaikutuksista. Erona voi olla lähinnä suuret jäähdytysvesimäärät ja niiden purkaminen. Normaali ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupaharkinta on oikeusharkintaa, joka ilmentää ympäristönsuojelulakia päästökontrollilakina, eikä tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Ympäristölupa on myönnettävä, jos laissa määritellyt lupaedellytykset täyttyvät. Yhdenvertaisen kohtelun valossa ei vaikuttaisi reilulta, että samankaltaisia ympäristövaikutuksia omaavia laitoksia kohdeltaisiin lainsäädännössä mielivaltaisesti eri tavalla.
Perustelut eduskunnan toimivallalle ydinenergia-asioissa tuntuvat olevan ympäristösyyt sekä demokratiaan vetoaminen. Se on kuitenkin nähdäkseni jo itse lainsäädäntövaltansa puitteissa järjestänyt edellytykset muunlaiselle lupapäätösprosessille. Lain ympäristövaikutusten arviointimenettelystä mukainen YVA- menettely on laaja-alainen ympäristöön vaikuttavan hankkeen ennakkoarviointi. YVA- menettely on kaksivaiheinen prosessi, jonka tarkoituksena on ensinnäkin osoittaa vaikutukset ja toiseksi suoda osallistumismahdollisuuksia kansalaisille.
Lain muodossa näkyvä eduskunnan päätösvalta näkyy myös ydinenergialakina. Sen säätämisen tavoitteeksi on mainittu ydinenergian käytön pitäminen yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena ja erityisesti sen varmistaminen, että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista. Täten laissa on myös haluttu säätää ydinenergian käytön luvanvaraisuudesta, valvonnasta sekä toimivaltaisista viranomaisista. Mielestäni eduskunnan päätösvalta on jo huvennut säädäntävallan käyttämisen jälkeen ydinenergialain toteuttaessaan: luvanvaraisuudella on jo varmistettu vaikutusten kontrollointi ja turvallisuuden valvonta uskottu asiantuntevammalle säteilyturvakeskukselle. Päätösvalta on uskottu valtioneuvostolle periaatepäätöksellä, joka on viipymättä annettava eduskunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi kumota periaatepäätöksen sellaisenaan tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan, joka väistämättä heikentää lain vaikuttavuutta. Lain funktiota, jossa ensiksi säädetään mm. luvan saamisen ehdoista, turvallisuuden valvonnasta ja toimivallasta muille tahoille, mutta pidätetäänkin lopullinen toimivalta itsellään, voi vain ihmetellä.
Joka tapauksessa heikkovaikutteinen ydinenergialaki on kaiken lisäksi vanhakin, peräisin vuodelta 1987 eli ajalta, jolloin esim. EU:n sisämarkkinasääntelyn mukaisia kilpailusäännöksiä ei vielä ole otettu lainvalmistelussa huomioon. Tämä on huomattavaa kun huomioidaan, että ydinvoimaluvan hakijoita on kolme. Nykyisin energiasääntely kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin. Jäsenvaltioilla on rajoittamatta niiden omaa päätösvaltaa energiakysymyksissä oltava käytettävissään mahdollisimman laaja energiavaihtoehtojen valikoima ja että ydinvoimavaihtoehto on avoinna niille jäsenvaltioille, jotka haluavat sitä käyttää. Jos ydinvoimaan kuitenkin turvaudutaan, unionista käsin annettua sitovaa ohjausta ydinenergian suhteen tulee noudattaa. Esimerkkinä voi toimia vaikkapa vielä implementointivaiheessa oleva EU:n ydinalan turvallisuutta koskeva direktiivi, joka pitää vielä muokata jäsenvaltioiden lakeihin sopivaksi seuraavan parin vuoden aikana. Uuden direktiivin päämääränä on muun muassa taata alaa valvovien virkamiesten itsenäisyys. Lisäksi direktiivillä halutaan parantaa ydinenergiaa koskevaa yleistä mielipidettä vakuuttamalla EU-kansalaiset siitä, että ydinlaitosten ja niiden työntekijöiden sekä muun väestön turvallisuus on tärkeysjärjestyksessä. Koska direktiivit ovat tarkoitussidonnaisia tarkoittaen sitä, että kansallisen lainsäädännön tulisi toteuttaa mahdollisimman hyvin niissä määritellyt tavoitteet, ei Suomen nykyinen sääntely kuulostaisi olevan kovinkaan harmoniassa em. direktiivinkään tavoitteiden kanssa.
Eduskunnan tulisi osallistua päätöksentekoon ydinvoimasta ainoastaan niiden rajojen puitteissa kuin sillä on pääasiallinen toimivalta yhteiskunnassamme eli lakia säätävänä elimenä; määritellä siis korkeintaan lupaharkinnan oikeudelliset edellytykset ja saattaa lainsäädäntö ajantasaiseksi. Nykyisen ydinenergialain mukaan päätös tehdään ydinvoiman tarpeen mukaan, mutta laki ei anna toimivaltaa päättää, kuka on sopivin hakija. Kuitenkaan tässä tilanteessa hakijat, joilta luvat mahdollisesti evätään, eivät nykyisellään edes voi valittaa ydinvoimapäätöksestä oikeusteitse, koska ydinvoimapäätös perustuu poliittisen harkintaan. Voi vain miettiä, kuinka asianmukainen em. menettely on oikeusvaltiossa.
Ydinvoimakriittinen sanoo:
19 maaliskuu 2010, 12:23
“Ydinenergiaa voidaan kritisoida korkeintaan kahdesta syystä, onnettomuusriskistä ja ydinjätteestä. “ <— täydellisen väärät premissit. Ydinvoimaa voidaan kritisoida monista muista syistä ja kaikki typerät oikeistopopulistit yms. yleensä koettavat saada ihmiset puolelleen määrittelemällä lähtöoletukset mielensä mukaan.
Ydinvoimaa itse kritisoisin pääasiassa siitä näkökulmasta, että uraani on loppumassa. Nykykulutuksella uraania kestää noin 70 vuotta. Mikäli fossiilisten polttoaineiden kulutusta vähennetään, tulee ydinvoiman osuus nousemaan radikaalisti, eikä uraania riitä edes tuoksi aikaa. Mahdollista toki on, että rikastumismenetelmät parantuvat ja että esimerkiksi toriumia voitaisiin joskus käyttää reaktoreissa. Mutta nämä spekulaatiot eivät saa vaikuttaa päätökseen tällä hetkellä – tilannetta on arvioitava uudestaan sitä mukaa kun saamme uutta tietoa ja teknologiaa käyttöömme. Ei ole mitenkään kestävän kehityksen mukaista rakentaa väliaikaisratkaisu puoleksi vuosisadaksi, kun tiedossa on, että vuorenvarmasti tulevat sukupolvet tulevat kärsimään tästä valinnasta. Idioottimaista lyhyen tähtäimen edun tavoittelua, mikä on tyypillistä politikoille.
Myöskään uraanin rikastaminen ei ole halpaa ja riskitöntä puuhaa, saatika ympäristölle haitatonta.
Frederik sanoo:
19 maaliskuu 2010, 12:27
“Ydinjätteen suhteen loppusijoittaminen paksuissa metallikapseleissa syvälle kallioperään on toimiva ratkaisu. Olen itsekin käynyt tällaisessa ydinjätteen loppusijoitusluolassa Olkiluodossa. Laitteet eivät havainneet minussa minkäänlaista säteilyä vierailun
jälkeen.”
Pieni asiavirhe: olet todennäköisesti käynyt voimalaitosjäteluolassa, joka on aivan eri asia kuin varsinainen ydinjätteen loppusijoitusluola, sillä sinne säilötään vain laitoksen käytöstä syntyvää matala- ja keskiaktiivista jätettä. Varsinainen ydinjätteen loppusijoitusluola on vielä työn alla, eikä sinne ole varastoitu vielä ensimmäistäkään kuparikapselia.
Itse asiasta olen kanssasi samoilla linjoilla.
Jari S sanoo:
2 huhtikuu 2010, 01:32
Onhan tuota ydinvoimaa ollut käytössä euroopan joka maassa suomea myöten jo pitkään.
Itse pitäisin kyllä parhaana jätteen varastoimispaikkana afrikan saharan keskiosia, joissa ei ole tapahtunut miljooniin vuosiin juuri mitään.
Täällä pohjoisessa on kuitenkin jääkaudet, joiden jäämassat saattavat murskata säilytysluolat, ja täyttää ne vedellä. No eipä täällä silloin ole ihmisiäkään.
Muuten on melko kypsää lukea tuollaisesta polittisesta pelistä mitä mitä jutussa lukee, mutta ymmärrettävää kun kyse on tietyn politiikan edistämisestä.
Hyvää jatkoa sinulle.
Ilkka S. sanoo:
13 huhtikuu 2010, 01:25
Vaikka olemme Wille kanssasi poliittisesti aivan eri puolilla, minulla ei ole varsinaista kyllä tai ei kantaa ydinvoimalle, vaikka olenkin sitä mieltä että vaihtoehtoisia energiantuottomuotoja kannattaisi rakentaa enemmän. Myös (syvä)geotermisen energian käyttömahdollisuutta pitäisi tutkia. Periaatteessa satoja metrejä syvälle porattu reikä tuottaa jo melkoisesti energiaa. Puhumattakaan vielä syvemmistä rei’istä.
Wikipediassa artikkelissa Geoterminen energia, on mainittu: “Ruotsin Skånessa pumpataan lämpöpumpuille jo noin 20-asteista vettä 800 metrin syvyydestä. Teholtaan 20 MW:n voimalaitos tuottaa näin noin 40 prosenttia Lundin taajaman kaukolämmön tarpeesta.”.
Tuossa saattaisi olla lähitulevaisuuden helpoin ja saasteettomin energiamuoto.
Mutta se miksi alunperin vastasin tähän keskusteluketjuun, oli tuo ‘Ääni ydinvoimalle on ääni suomalaiselle työlle’ -lausahdus.
Helsingin Sanomat 31.1. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Rakentajat+kertovat+Olkiluodon+ongelmista/1135252524882
siteeraus: “Olkiluodon työmaa on kirjava kuin Moskovan suuri sirkus. Työläisiä on ollut yli 4 000, lähes 60 eri maasta, ja he ovat PÄÄOSIN ulkomaalaisten vuokratyöfirmojen välittämiä. Puolalaisia on ollut peräti 1 200. “
Alihankkijoista työmaalla kerrotaan seuraavaa wikipedian artikkelissa Olkiluodon ydinvoimalaitos:
“Reaktorin rakennustöistä vastaa ranskalainen teollisuuskonserni Areva. Suoria alihankkijoita ja toimittajia Olkiluoto-3:n työmaalla on 42 maasta yhteensä noin 1 500. Näistä yli 600 on suomalaisia.”
Suomalaisia alihankkijoitakin on siis alle puolet.
Saman artikkelin mukaan suomalaisia työntekijöitä on nykyään alle kolmasosa. Tekniikka on ostettu ulkomailta. En aivan ymmärrä miten tämä nyt jotenkin eritoten on ääni suomalaiselle työlle?
Jää nähtäväksi, miten ydinvoimalalla on valmistuessaan vaikutusta sähkön kuluttajahintaan ja hyvinvointiin. Sähkön hinta saattaa jopa nousta. Osalla teollisuusaloja se tiettävästi halpenee mutta harvoin tämä hyöty näkyy tavallisen ihmisen arjessa juuri mitenkään. Myös välilliset hyödyt saattavat jäädä pieniksi koska monet suomen entiset vientivaltit, jotka sähköä eniten tarvitsevat, ovat jo häviämässä kilpailussa monille muille, mm. Kiinalle.
Tuomas S. sanoo:
14 huhtikuu 2010, 23:43
“ykyiselläänkin olemme erittäin riippuvaisia tuontienergiasta. Ja tuontienergiamme tulee pääsääntöisesti Venäjältä, jossa se on tuotettu sikäläisellä ydinvoimalla. Se, joka vastustaa ydinvoiman lisärakentamista Suomessa, luottaa ilmeisesti enemmän venäläisten ydinvoimaloiden turvallisuuteen. “
Tätä en kyllä ymmärrä. Siis luuletko Rydman vakavissasi, että venäläiset laittavat Sosnovij Borin ydinvoimalan kiinni, kun suomalaiset lakkaavat ostamasta sieltä sähköä? Jos se mökki räjähtää niin Suomessa ollaan kusessa, ostettiin sitä sähköä sieltä tai ei.
Rossi sanoo:
16 huhtikuu 2010, 17:54
Olkiluoto 3:n 5.5 miljardia riittäisi melkoisen isoon tuulivoimalapuistoon tai kustantaisi Saharaan melkoisen kasan moderneja aurinkovoimaloita, joista se sähkö valuisi tänne aivan kuten mistä tahansa muualtakin. Monet muutkin uusiutuvat energian muodot tulisivat suhteessa ainakin samanhintaisiksi eivätkä olisi samalla tavalla riippuvaisia poliittisesta ilmapiiristä kuin ydinvoima.
Sinun, kuten muidenkin ydinuskovaisten, puheissa unohtuu täysin ydinvoimaloiden polttoaineentarve. Nykyvoimalat pystyvät käyttämään hyvin rajoitetusti radioaktiivista materiaalia ja siitä syystä ne jättävät paljon ydinjätettä. Niille riittää polttoainetta tämän hetken kulutuksella seuraavaksi 80 vuodeksi. Voimalan oletetun käyttöiän ollessa 50+ vuotta uudet vanhanaikaiset ydinvoimalaprojektit ovat kaikkea muuta kuin järkisijoituksia.
Lisäksi pitää muistaa mistä se ydinpolttoaine oikein tulee. Kaikkien suomalaisten rakkaimman ranskalaisyrityksen Arevan toimet uraanikaivoksilla Nigerissä ovat aiheuttaneet ympäristökatastrofin aivan muutama vuosi sitten. EU:n ydinpolttoaineesta 10% tulee Nigeristä. Noin puolet maailman ydinpolttoaineesta tulee Kanadasta, USA:sta ja Australiasta, loput Afrikan ja entisen Neuvostoliiton maista joissa ympäristöongelmat ovat tosiasia.
Fuusiovoimalla on paikkansa tulevaisuudessakin reaktorien kehittyessä pystymään hyödyntää ydinpolttoainetta ja ydinjätettä paremmin, mutta nykyisellään ne ovat pitkällä tähtäimellä todella huonoja ratkaisuja ja sitovat Suomen energiapolitiikkaa kauas tulevaisuuteen.
Rossi sanoo:
16 huhtikuu 2010, 18:10
Piti siis kirjoittaa fissio eikä fuusio.