Sopimusyhteiskunnasta kiristysyhteiskuntaan
torstai 04. maaliskuu 2010
Kommentit
12Satamien ahtaajat päättivät sitten mennä lakkoon. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ulkomaankauppa seisahtuu lähes täysin. Suomalaiset tuotteet eivät pääse ulkomaille eivätkä ulkomaiset tuotteet Suomeen. Taloudelliset tappiot kansantaloudellemme ovat yli sadan miljoonan euron luokkaa jokaiselta lakkopäivältä.
Työnseisauksella on laajat kerrannaisvaikutukset Suomen kaikkiaan hyvin vientivetoiselle taloudelle. Se vaikuttaa lamaannuttavasti kaikille niille aloille, joille ulkomaanvienti on elinehto. Se on jo tähän mennessä sulkenut yhden UPM:n tehtaista. Mikäli lakko kestää muutamankin päivän, alkavat Stora Ensonkin tehtaat mennä kiinni.
Lakko ei olisi voinut osua paljon huonompaan ajankohtaan. Maailmantalous vajosi vähän toista vuotta sitten yhteen modernin taloushistorian syvimmistä kriiseistä. Suomen bruttokansantuote romahti vuonna 2009 peräti 7,8 prosenttia. Viimeksi näin suuri pudotus on koettu itsenäistymisen ja vapaussodan tuoksinassa vuosina 1917 ja 1918.
Mutta nyt, kun talouden syöksykierre näyttää pysähtyneen ja varovaisen positiivisiakin merkkejä talouden elpymisestä on ollut ilmassa, alkaa sitten tällainen aivan tarpeeton kotitekoinen hölmöily.
Onko ahtaajilla niin huonot oltavat, että niiden parantamiseksi on perusteltua romuttaa edellytykset isänmaan orastavalta taloudelliselta elpymiseltä? Tuskinpa sentään. Vuosina 2000-2004 ahtaajien palkkataso kohosi 24 prosenttia. Ahtaajan keskipalkka on kaksivuorotyössä noin 40 000 ja kolmivuorotyössä noin 50 000 euroa vuodessa. Useimmat akateemisesti koulutetut työntekijät voivat vain haaveilla tuollaisesta ansiotasosta.
Ahtaajat lakkoilevat, koska he voivat. Heidän vallassaan on laittaa koko kansakunta polvilleen omilla varsin suurta ahneutta ilmentävillä työehto- ja palkkavaatimuksillaan, koska he ovat avainasemassa koko kansakunnan hyvinvoinnissa. Sillä ei ole heidän ammattiliitolleen merkitystä, romutetaanko samalla Suomen talouskasvun edellytykset vai ei – oma napa on lähinnä.
Mutta paitsi ahneutta, ilmentää lakkoilu myös suurta lyhytnäköisyyttä. Lakko sataa suoraan kilpailevien satamien ja toimittajien laariin. Toimitusvarmuus on kansainvälisessä kaupassa aivan keskeinen tekijä, ja mikäli suomalaiset osoittautuvat epäluotettaviksi tavarantoimittajiksi, siirtyvät tilaukset muualle. Tämä tarkoittaa liiketoimintaedellytysten heikkenemistä Suomessa, tehtaiden alasajoa ja laajoja irtisanomisaaltoja. Eikä olisi ensimmäinen kerta; suomalaisen paperiteollisuuden alasajo on ollut pitkälti seurausta samanlaisesta suomalaisten ammattiliittojen lyhytnäköisestä ahneudesta.
Ahtaajia edustava Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitto AKT ei missään nimessä ole työntekijän asialla, ei ahtaajan eikä kenenkään muunkaan. Kyse voi olla silkasta tyhmyydestä tai yksinkertaisesti valtapolitiikasta; veikkaan molempia. Työntekijän asialla on se, joka taistelee työttömyyden lisääntymistä vastaan. Omalla toiminnallaan AKT on päinvastoin edesauttamassa sitä, että työttömyys Suomessa lisääntyy ja irtisanomiset yleistyvät.
Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut historiassa hyvätkin hetkensä. Enää aikoihin ei ole kuitenkaan ollut kyse siitä, että suurimpien teollisuusalojen ammattiliitot puolustaisivat sorrettujen työläisten oikeuksia. Nykyään niistä on tullut pöhöttyneitä edunvalvontaorganisaatioita, joiden jäsenet nauttivat suurempia ansioita kuin useimmat akateemisesti koulutetut työntekijät.
Lisäksi työmarkkinajärjestöille on luovutettu paljon sellaista valtaa, joka normaalioloissa kuuluisi demokraattisesti valituille päättäjille. Suomessa työmarkkinavalta on käytännössä ulkoistettu työmarkkinajärjestöjen kabinetteihin pois demokraattisen valvonnan piiristä. Tuo asema on myös täysin sementoitu, eikä siitä olla valmiita luopumaan. Järjestöjen valtataistelussa on aivan toisarvoista, miten oman teollisuudenalan toimintaedellytyksille Suomessa käy, kunhan vain oma valta ja voima kyetään näyttämään neuvottelukierroksesta toiseen.
Ihmettelenkin suuresti, kuinka monta ja kuinka syvää kriisiä meidän pitää käydä läpi, ennen kuin tajuamme, että työmarkkinajärjestelmämme on täysin kestämätön? Pitääkö kaikkien teollisuusalojen lähteä Suomesta, ennen kuin tuhoisasta edunvalvontapolitiikasta luovutaan?
Kommentit
Jouko Siivonen sanoo:
4 maaliskuu 2010, 22:29
Hyvin pohdittu ja sanottu. Saas nähdä uskaltaako kukaan muu sanoa asiasta mitään epäkorrektia mutta totta. Hyvä, hyvä!
Olli Kovanen sanoo:
5 maaliskuu 2010, 01:39
“Enää aikoihin ei ole kuitenkaan ollut kyse siitä, että suurimpien teollisuusalojen ammattiliitot puolustaisivat sorrettujen työläisten oikeuksia. Nykyään niistä on tullut pöhöttyneitä edunvalvontaorganisaatioita, joiden jäsenet nauttivat suurempia ansioita kuin useimmat akateemisesti koulutetut työntekijät.”
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisena, sillä työntekijöiden kannalta ikäviä ja jopa lähes kohtuuttomia työehtoja on joillain aloilla edelleen olemassa. Siinä olet kyllä oikeassa, että suhteellisuudentaju on karannut ahtaajilla (tai ainakin AKT:lla) pahasti käsistä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä yksittäiset ahtaajat ovat työehdoistaan. Verrattuna muihin “duunareihin” työehdot lienevät jo nykyisellään parhaasta päästä.
Ymmärrän toki, että erityisesti irtisanomiset huolestuttaa ahtaajia, onhan taloustaantuman myötä satamien läpi kulkeva tavaramäärä (ja sen myötä työvoimantarve) vähentynyt, mutta miksi juuri ahtaajat olisivat oikeutettuja muita työntekijöitä selkeästi parempaan irtisanomissuojaan?
Samalla kun työntekijäjärjestöt vaativat yrittäjiltä yhteiskuntavastuuta, voisi sitä toivoa myös ammattiliitoilta. Työntekijöiden on mielestäni voitava taistella työehtojensa puolesta, jos muuta keinoa epäkohtien korjaamiseksi ei löydy, mutta miten liioittelun ja erityisasemalla pelaamisen voisi pitää kurissa? Tilanne on erittäin hankala. Mitä pitäisi tehdä, Wille?
B sanoo:
5 maaliskuu 2010, 09:28
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/03/31267&ext=msn
KOOVEE sanoo:
8 maaliskuu 2010, 21:22
Malka pois omasta silmästä:
Yhtään puolustelematta ahtaajien tässä tilantessa sikamaista lakkoa. Mutta mitenkäs se olikaan lääkäriliiton viimeksi lakkoillessa sekä tehyläisten tehdessä samat temput? Taisi Kokoomuksen sympatiat olla kokoomuslaisen lääkäriliiton ja tehyn puolella?!
Juha Makkonen sanoo:
13 maaliskuu 2010, 07:07
KOOVEE: Aikakin oli eri. Nyt on taantuma. Lääkärit ja tehyläiset eivät pysäyttäneet myöskään ihan samalla tavalla Suomea. Kiitos on toki ainoastaan turvaamislain, joka takaa ettei kriittisiä terveyspalveluja voida ajaa kokonaan alas.
Mutta kyllä, myönnettävähän se on, että tuolloin toiset saivat muita enemmän. Tehyläisille antamiseen velvoitti jo lupaukset naisvaltaisten alojen palkkojen kohentamisesta.
Lääkäriliiton neuvotteluasemaa voisi tietyllä tapaa verrata AKT:hen.
Joonas Korhonen sanoo:
14 maaliskuu 2010, 13:52
Yllättävää sinällään, että aika ei ole koskaan sopiva palkankorotuksilla. Niin sitä Tehynkin lakon aikaan tehtiin pakkolakeja ja estettiin työntekijöiden lailliset työtaistelutoimenpiteet.
Ja edelleenkin, sillä koulutuksella ei tulekaan ole olla merkitystä palkkaukseen, olennaisin on se työn ja pääoman ristiriita jota ei edes paatunein oikeistolainen voi kiistää. Julkisella sektorilla toki tämä ei päde.
Ja kyllähän niistä suurista tappioista pääsisi helpolla eroon, jos vaan pistää rahat pöytään, mutta työnantajapuolella ei näytä olevan halua moiseen.
Toki näihin näkemyksiin on totuttu, ehkä kuitenkin kannattaisi joskus ihan tosissaan olla sitä työväenpuoluetta eikä vain puhua moista.
Juha Makkonen sanoo:
14 maaliskuu 2010, 17:09
Joonas Korhonen: Aika on useinkin sopiva. Ei vain missään nimessä nyt.
Palkkoja on alennettu äskettäin mm. Virossa ja Irlannissa.
Jos meillä pitäydyttäisiin palkanalennuksista, mutta ei myöskään vaadittaisi lisää.
Työn ja pääoman ristiriita. Onhan se olemassa. No, nykyajan tietotaloudessa työntekijä omistaa sentään jo tuotantovälineet (oman nuppinsa). Eteenpäin on menty?
Joonas Korhonen sanoo:
14 maaliskuu 2010, 18:50
Niin kauan, kun yritykset eivät kanna yhteiskuntavastuuta, on sitä turha vaatia myöskään työntekijäpuoleltakaan.
Ainakin itse muistelisin kuulleeni oikeistolaisten suusta tätä sanontaa, ettei yritysten tarvitse muuta kuin tuottaa voittoa..
Wille Rydman sanoo:
15 maaliskuu 2010, 19:12
Olli: edelleen tulisi siirtyä liittojen vallasta kohti paikallista, työpaikkakohtaista sopimista. Lisäksi tulisi harkita pakkosovittelulain säätämistä, sellainen useista maista löytyy tällaisten tilanteiden varalle, joissa jonkin avainalan lakko aiheuttaa suhteetonta vahinkoa koko yhteiskunnalle. Lisäksi olisin valmis myös keskustelemaan lakko-oikeuden rajaamisesta ja/tai irtisanomissuojan höllentämisestä.
Koovee: en usko, että Tehyn lakko keräsi juurikaan kokoomuksen sympatioita. Itse tosin olen sitä mieltä, että kokoomus teki virheen jo tasa-arvotuposta puhumalla.
Tuomas S. sanoo:
22 maaliskuu 2010, 13:28
Nyt kun sanvu on laskeutunut on syytä katsoa tuloksia. 2 viikon lakko maksoi Pellervon mukaan 200-30 miljoona euroa. Tämän lisäksi Metsäyhtiöiden kurssit sojottavat kuin teinipojan pippeli.
Ja niinhän se on, että lakko tuli metsäfirmoille taivaan lahjana. Valmiiksi täysille markkinoille ei kannattanut työntää sellua- sellunkeitoon tarvittava sähkökin oli paljon kannattavampaa myydä.
Oikeastaan kyseessä oli siis tulonsiirto yhteiskunnalta metsäyhtiöille, ja kuten kaikki tiedämme niin Suomi elää metsästä. Oikeastaan kyseessä oli isänmaallinen lakko.
NH sanoo:
26 maaliskuu 2010, 01:09
Hei Wille,
Hyvää ja selkeää pohdintaa – olen pitkälle samoilla linjoilla.
Pari huomiota:
1. Tarkkana sanavalinnoissa (ihmiset ymmärtävät helposti ja tahallaan väärin):
“… pöhöttyneitä edunvalvontaorganisaatioita, joiden jäsenet nauttivat suurempia ansioita kuin useimmat akateemisesti koulutetut työntekijät.”
Akateeminen koulutus ei itsessään ole suoraan verrannollinen tulotasoon, vaan hankitut taidot (tai taidot ylipäätään, lisäarvo työnantajalle) ja niiden harvinaisuus suhteessa kysyntään. Tässä valossa ko. sitaatti vaikuttaa siltä, että duunarin ei edes pitäisi tienata enempää kuin akateemisesti koulutetun, vaikka sitä et selkeästi tarkoittanutkaan. Onhan akateeminen koulutus pääsääntöisesti suhteessa tulotasoon, mutta ei aina.
2. Kommenttisi blogin keskusteluosiosta: “Lisäksi tulisi harkita pakkosovittelulain säätämistä, sellainen useista maista löytyy tällaisten tilanteiden varalle, joissa jonkin avainalan lakko aiheuttaa suhteetonta vahinkoa koko yhteiskunnalle.”
Ey-tuomioistuin on määritellyt lakko-oikeuden perusoikeudeksi. Käsittääkseni useimmista maista löytyvä pakkosovittelulaki koskee lähinnä todella hardcore-kriisiä eli esim. maahan kohdistuvaa aseellista hyökkäystä tai muuta kansalaisten henkeä uhkaavaa vaaraa. Lakko-oikeuden poisto ei siis olisi mahdollinen, vaikka vienti tyssäisikin seinään (ainakaan niin kauan kuin ruokaa riittää). Itse olen kyllä sitä mieltä, että asiaa olisi syytä tarkistaa.
Jäin kuitenkin miettimään, että mitenköhän asia on Norjassa hoidettu esim. rahoitusalan lakkojen pakkosovittelussa. Ehkä tiedät tästä tarkemmin? En äkkisteltään ainakaan päämedioista löytänyt asiasta tietoa.
Luin nyt blogiasi kunnolla ensimmäistä kertaa ja
yleisesti ottaen tekstisi on selväsanaista ja riittävän kansankielistä luettavaa, vaikka aiheet eivät olekaan aina ihan kahvipöytätasoa. Se on hienoa! Usein ammattipoliitikoiden viesti jää johonkin tuntemattomien käsitteiden ja semantiikan sekaviin kiemuroihin.
Luettavuuden kannalta olisi vielä mukava, jos blogitekstin yläpäähän voisi lisätä Edellinen/Seuraava blogimerkintä -painikkeet. Nyt selailu täytyy toteuttaa Arkiston kuukausien kautta.
Täytyy tulla visiitille toistekin!
Jari S sanoo:
2 huhtikuu 2010, 01:36
Koulutuksella ei pitäisi olla mitään vaikutusta tulotasoon, osaaminen ja tekeminen on se joka ratkaisee.
Sen verran on tullut tehtyä ja nähtyä.