Rasistiset rikokset
tiistai 26. tammikuu 2010
Kommentit
10Oikeusministeriön asettama työryhmä jätti viikko sitten oikeusministeri Tuija Braxille mietinnön koskien rasistisia rikoksia. Työryhmän mietinnössä esitetään keinoja internetissä esiintyvän rasismin ja ns. viharikosten kitkemiseksi rikosoikeudellisin keinoin. Keskeisiä uudistusesityksiä mietinnössä on se, että rasismin ohella monet muutkin kielteiset ja syrjivät vaikuttimet voisivat toimia rikoksesta langetetun rangaistuksen koventamisperusteena.
Työryhmän tarkoitus on varmasti ollut hyvä. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että yksistään hyvä tarkoitus ei vielä takaa, että myös lopputulos on hyvä. Mietintö pitää sisällään lukuisia juridisia ja filosofisia ongelmia.
Ensimmäisenä ongelmana tulee jo itse periaatteellinen kysymys siitä, voiko teon motiivia pitää mielekkäänä rangaistuksen koventamisperusteena. Kukaan täysijärkinen ihminen ei varmasti halua, että rasistisin motiivein tehty rikollisuus Suomessa lisääntyy. Tosin täytyy huomauttaa, että kukaan täysijärkinen tuskin haluaa, että ylipäätään minkäänlainen rikollisuus lisääntyy, olivat sen motiivit mitä tahansa.
Mikäli samasta rikoksesta voidaan kuitenkin tuomita erilaisia rangaistuksia sen mukaan, mitkä ovat motiivit rikoksen taustalla, aletaan liikkua varsin vaarallisilla oikeusfilosofisilla vesillä. Lainsäädännön ja rangaistusten tehtävänä on ohjata ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla ja välttämään sellaista toimintaa, jonka lainsäätäjä on katsonut yhteiskunnalle haitalliseksi. Mikäli teon motiiveista kuitenkin tehdään keskeisiä rangaistuksen koventamisperusteita, ei rangaistuksella enää tähdätäkään pelkästään yksilöiden toiminnan, vaan myös ajattelumallien ohjailuun. Tämä on länsimaisten yhteiskuntanormien kannalta vähintäänkin ongelmallista, tehtiin se miten hyvässä tarkoituksessa tahansa.
Suomen lainsäädäntö tuntee jo tällä hetkellä rasistisen motiivin rangaistuksen koventamisperusteena. Sitä on kuitenkin oikeustapauksissa tähän asti käytetty verrattain säästeliäästi. Työryhmän raportissakin myönnetään, että ”(s)oveltamisen vähäisyyteen lienee osittain syynä säännöksen tulkinnanvaraisuudet”. Epäilemättä näin – useimmissa tapauksissa teon motiivin osoittaminen rasistiseksi lienee varsin haastavaa.
Braxin asettama työryhmä ei kuitenkaan anna selvätulkintaisempaa vaihtoehtoa, vaan itse asiassa päinvastoin. Mietinnössä puhutaan paljon rasistisesta propagandasta, vihapropagandasta ja niiden levittämisestä – propaganda-termiä on käytetty mietinnössä kymmeniä kertoja. Kun kuitenkin propagandaksi voidaan sanakirjankin mukaan määritellä yhtä hyvin tosipohjainen kuin valheellinenkin tieto, on entistä pahemmille monitulkintaisuuksille luotu suotuisa maaperä.
Demonstroidakseni työryhmän mietintöön liittyviä laajoja vaaroja nostan esille muutamia kohtia sen yksityiskohtaisista perusteluista, joita ei ole käsitelty julkisuudessa juuri lainkaan siitä huolimatta, että mietintö on julkisesti kaikkien saatavilla. Toimittajat ovat ilmeisesti tyytyneet lukemaan pelkästään mietinnön tiivistelmän ja yleisperustelut. Mietinnön suurimmat ja periaatteellisimmat ongelmat nousevat kuitenkin esille vasta yksityiskohtaisten perustelujen puolella.
Ensinnäkin: mikäli tämä mietintö ja sen esitykset realisoituisivat lainsäädännöksi, sitä voitaisiin käyttää instrumenttina poliittisesti tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin epätoivottujen puheenvuorojen vaientamiseksi. Mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tällaisia rikoksia ”ei tee rankaisemattomaksi tekosyy tai poliittinen päämäärä. Niinpä esimerkiksi tarkoitus houkutella äänestäjiä vaalikampanjan aikana rasistisilla mainoksilla ei poista teon rangaistavuutta.”
Jokainen voi kuvitella, mitä tämä merkitsisi käytännössä. Vaalien alla jokaisen maahanmuuttoasioista kriittiseen sävyyn puhuvan ehdokkaan mainoksista voisi alkaa etsiä rasismia. Epäilemättä nostettaisiin myös oikeusjuttuja. Lienee selvää, että tällainen toimintaympäristö vaikuttaisi nopeasti siihen, voitaisiinko kyseisistä aiheista enää lainkaan käydä mielekästä julkista keskustelua.
Mietinnön yksityiskohtaisten perustelujen pahaenteiset ajatukset eivät silti lopu vielä tähän. Mietinnössä ”ehdotetaan, että rasistinen motiivi olisi rikoksen koventamisperuste riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu. Kohdehenkilö voisi näin ollen olla itse tiettyyn kansanryhmään kuuluva tai sitten kohteena voi olla valtaväestöön kuuluva henkilö”. Siis kahden syntyperäisen suomalaisenkin välisestä tappelusta voisi saada kovemman rangaistuksen, mikäli tappelun motiivi olisi tulkittavissa rasistiseksi. Omituinen ajatus, jota soveltamalla saataisiin varmasti varsin mielenkiintoisia oikeustapauksia.
Vähälle huomiolle on jäänyt myös se, että työryhmä käytännössä esittää esimerkiksi holokaustin kieltämisen kriminalisoimista Suomessa. ”(T)äysin kiistattomat historialliset tapahtumat kuten Kolmannen valtakunnan juutalaisiin kohdistama joukkotuhonta ei ole asiallisin perustein kyseenalaistettavissa. Tällaisten tapahtumien kiistäminen voi täyttää kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön”, toteaa työryhmä mietinnössään. Väitän, että tällaisella kiellolla ei voitettaisi mitään. Holokaustin kieltäjät ovat enimmäkseen satunnaisia huru-ukkoja, joita ei voida pitää yhteiskunnalle missään määrin vaarallisina. Tällaisten henkilöiden saattaminen käräjille näkemyksistään olisi tuomioistuinten resurssien valtavaa haaskuuta.
Ällistyttävimmät linjaukset mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa tulevat kuitenkin suhteessa perustuslailliseen sananvapauteen. Mietinnössä todetaan mm. seuraavaa: ”(—) rasististen loukkausten levittämisen ollessa kysymyksessä voidaan kuitenkin perustellusti katsoa, että (—) käsitykset hyväksyttävistä sananvapauden rajoituksista muodostavat hyväksyttäviä perusteita myös perustuslaissa turvatun sananvapauden rajoittamiseksi.”
Ja niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, puututaan mietinnössä myös taiteen vapauteen: ”Sellaisen taiteen levittäminen, jota ei voida pitää tehtynä aidosti taiteellisista lähtökohdista ja joka tehdään tietoisena siitä, että esitetyn sisältö on tunnusmerkistön mukainen, ei voida pitää perustuslain suojaamana taiteen vapautena.” Työryhmä haluaa siis määritellä sen, mikä taide on tehty ”aidosti taiteellisista lähtökohdista” ja rajoittaa muiden taiteiden perustuslaillista vapautta. Tällaista on kyllä kokeiltu ennenkin, mutta ei vapaissa länsimaisissa demokratioissa.
Toivon todella, että päättäjillämme on rohkeutta suhtautua kriittisesti kyseisen työryhmän mietintöön. Länsimaisen yhteiskunnan perusarvoihin kuuluu se, että puolustamme myös niiden oikeutta mielipiteeseensä ja sen ilmaisuun, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Huonosti perustellut näkemykset joutuvat naurunalaisiksi avoimessa keskustelussa sananvapauden vallitessa, mutta sananvapautta rajoittamalla teemme kyseenalaistamisen ja kritiikin mahdottomaksi – nuo kaksi asiaa, jotka ovat koko länsimaisen rationaalisen ajattelun kulmakiviä. Meillä ei ole varaa luopua niistä.
Kommentit
Kari Rydman sanoo:
26 tammikuu 2010, 22:16
Joka sana totta. Tuo mietintö aiheuttaa orwellilaisia väristyksiä. Et maininnut monien muiden arvostelijoiden tapaan komitean vahvaa Demla-pohjaa, mikä on ehkä aivan oikein tehty. Argumentointi “ad hominem” ei sinänsä ole täysin asiallista.
Tina sanoo:
26 tammikuu 2010, 22:31
Puhut asiaa!! Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että Braxin asettama työryhmä on väärillä poluilla.Se että rajoitettaisiin sananvapautta eli “hiljentäisimme” kansalaiset niin mihin se johtaa? Pitääkö jokaisen pitää mielipiteensä itsellään ja pyöritellä niitä omassa pienessä päässä vai onko kehittävämpää vaihtaa mielipiteitä..mielummin puhun kun tukahdutan asiat “tunteet” koska ei suomella ole myöskään resursseja hoitaa meitä jotka sitten päästää höyryjä vääräs paikas ja väärään aikaan ulos ku ei puhumalla olla saatu! Miten sitten rangaistus..sakko? “rahastuksen makua” vankila? kuka sen maksaa “suomalaiset” hmm olinko nyt rasisti…..
A.V. sanoo:
26 tammikuu 2010, 22:32
Hauskoja ja vähemmän hauskoja analogioita työryhmän aatosten syvyyksiin löytyy esimerkiksi seuraavista linkeistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rappiotaide
Ote:
“Rappiotaide (saks. Entartete Kunst) on Saksan Kolmannen valtakunnan aikana natsien “rappiolliseksi”, “juutalaiseksi” tai “bolševistiseksi” leimaamaa kuvataiteilijoiden, muusikoiden, näyttelijöiden ja ohjaajien sekä kirjailijoiden taidetta. Natsit järjestivät eri puolilla maata rappiotaiteen näyttelyitä.”
…sekä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trofim_Lysenko
Ote:
“Joulukuussa 1929 Josif Stalin piti kuuluisan puheensa ja hän nosti “käytännön” tärkeämmäksi kuin “teorian” ja korotti poliittisen arvostelukyvyn tärkeämmäksi kuin tieteellisen.”
Ei anneta historian opetusten unohtua.
ic sanoo:
27 tammikuu 2010, 01:00
Kannattaa lukea myös tämä, Suomalainen oikeusturva ja sananvapaus vaakalaudalla: http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2010/01/20/suomalainen-oikeusturva-ja-sananvapaus-vaakalaudalla/
Inga Paavola sanoo:
27 tammikuu 2010, 01:16
Kuten Willekin totesi, mielestäni oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintö rasistisia rikoksia koskien sisältää perustavanlaatuisia oikeusteoreettisia ja –filosofisia ongelmia. Mietinnöllä, joka tuntuu tähtäävän ennen kaikkea mm. rasistisen propagandan levittämisen estämiseen, voidaan tulkita rikosoikeudellisesti haluttavan edellytysten rasististen rikosten kovemman rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen tehostumista. Rangaistusjärjestelmän rikoksia yleisestävällä vaikutuksella tarkoitan sitä, että jo etukäteen ennen rikokseen ryhtymistä ja rikoksen yhteisekunnallisen paheksuttavuuden kautta rangaistusjärjeslmä on vaikutusvaltainen jo pelkällä olemassaolollaan eikä niinkään yksittäisen rikoksen erityisestävän eli lähinnä tekijälle rikoksen jo tapahduttua jälkikäteen henkilökohtaisesti erityisen merkityksellisiin seurauksiin liittyvien kokemusten kautta.
Väittämääni oikeusministeriön halua kasvattaa yleisestävyyden vaikutusta rasististen rikosten yhteydessä en halua sekoitettavan siihen etteikö jokaisen toki tulisi tuntea lain sisältö vaan sitä miten rangaistusjärjelmä , jota haluttaisiin koventaa, työryhmän mukaan jo olemassa olollaan hillitsisi rasistisen rikosten toteuttamista Mielestäni olisi siis nyt erityisen tärkeää tiedostaa mitkä seikat yleisestävyyteen yleensä vaikuttavat.
Edellytys rangaistuskäytännön yleisestävän vaikutuksen muodostumiselle on ensinnäkin se, että kansalaiset tuntevat normit ja ainakin jossain määrin rangaistustasoa. Normituntemukseen kuuluu lisäksi käsitys siitä, missä tapauksissa ja millä edellytyksillä tunnusmerkistön kriteerit
täyttyvät. Kuten Willekin totesi, rasistisien rikosten kohdalla konkretisoituvat suuret tulkintavaikeudet rikoksen motiivin rasistisuudesta, mikä on osa rasistisen rikoksen tunnunsmerkistönmukaisuutta eli edellytystä ylipäätään tuomita joku rikoksesta. Vaikken väitäkään, että rikoslainsäädännön yksinkertaisuudesta saavutettavia
etuja pitäisi tavoitella tärkeinä pidettyjen arvojen, kuten oikeudenmukaisuuden kustannuksella, on erittäin todennäköistä, että puutteet lainsäädännön yksiselitteisyydessä sekä rangaistavuudesta tehtävät poikkeukset heikentävät juurikin lainsäädännön rangaistusjärjestelmän rikoksiin liittyvää yleisestävyyttä. Molemmat sekä lukuisat lieventämisperusteet että koventamisperusteet ovat voidaan katsoa eräänlaisiksi poikkeuksiksi normaalista rangaistusten mittaamiskäytännöistä, jotka voivat heikentää myös sanktiotuntemusta.
.
Rasististen rikosten kohdalla myös sanktiovarmuuden käsite liittyy asiaan. Sanktiovarmuuden muodostuminen on kytköksissä nimenomaan rangaistusten tuomitsemiseen konkreettisista teoista. Annettujen tuomioiden kautta yhteiskunta osoittaa valvovansa annettuja sääntöjä reagoimalla niiden vastaisiin tekoihin, etteivät rikossäännökset jäisi lähinnä ohjeenomaiseksi listaksi epätoivotuista teoista. Voimakkaasti tulkinnanvaraiset säännökset vaikuttavat väkisinkin sanktiovarmuuteen eli ihmisten käsitykseen siitä, miten varmasti rikoksentekijä joutuu kiinni ja saa rangaistuksen. Jos sanktiovarmuus kriminalisoitujen rikosten kohdalla ei ole vahva heikentää se mielestäni pakostakin myös rangaistusjärjetelmän mahdollisuuksia toimia yleisestävällä tavalla.
Rasististen rikosten rangaistuskäytäntöjen muuttamista mietittäessä olisi varmasti syytä harjoittaa myös intressipunnintaa tiettyjen perusoikeuksien rajoittamisen ja yleisen moraalia luovan vaikutuksen välillä kun harkitaan rasististen rikosten koventamisperusteita esimerkiksi sananvapauden rajoittamisenkin keinoin. Rangaistusjärjestelmän yleisestävyyden parantamisen rasististen rikosten kohdalla ja perusoikeuksien rajoittamisen välillä on mielestäni nyt suhteellisuusperiaatteenkin mukainen, suurehko jännite. Suhteettoman ankarien rajoitusten perusoikeuksiin on oltava kiellettyjä myös silloin, kun näyttäisi siltä, että niihin olisi rikosten yleisestävyyden varjolla perusteltua ryhtyä. Vaikka suhteellisuusperiaate tässä tilanteessa äkkiseltään näyttäytyisi rasististen rikosten yleisestävyyden rajoitusperusteena, se lopulta pikemminkin vahvistaa kuin vähentää yleisestävää vaikutusta, koska sen tarkoituksena on saada rangaistus vastaamaan käsitystä oikeudenmukaisesta ratkaisusta; liian ankaratkin rangaistukset voivat pahimmillaan kääntyä helposti itseään vastaan ja heikentää lain kunnioitusta. Olisiko rasististen rikosten rangaistavuutta kovennettava esimerkiksi perusoikeuksien kustannuksella, voi myös suhteellisuusperiaatteen ja rasististen rikosten koventamisen relatiivisen ja absoluuttisen näkökulmaan: edellisellä voi viitata rikosoikeudessa viitata siihen, että rasististen rikosten törkeyttä verrataan suhteessa toisiin rikoksiin; millaisia rasististen rikosten rangaistusten tulisi olla verrattuna toisten rikosten rangaistuksiin, joissa esimerkiksi sananvapauteen liittyvät oikeudet olisivat esillä? Absoluuttisella näkökulmalla voidaan tarkoittaa puolestaan sitä, kuinka paljon yhteiskunta katsoo rasististen rikosten sinällään ansaitsevan rangaistusta, varsinkin jos edes perusoikeuksien käyttäminen ei poista rikoksen moitittavuutta ts. rangaistavuutta?
Juha Makkonen sanoo:
27 tammikuu 2010, 08:37
Jossain on menty vikaan. Päivä päivältä vaikuttaa enemmän siltä, että laeista ollaan muodostamassa lyömäaseita. Niitä vastaan, jotka eivät pysty mahdolliselta epäasialliselta käytöltä suojautumaan.
Kuvatun kaltaisella epäselvällä lailla käytännössä legitimoitaisiin vääriä, mutta harmittomia mielipiteitä esittävien ihmisten vainoaminen. Oikeasti haitallisiin tapauksiin puuttumiseen on jo nykyisellään keinot.
Kuten Inga perusteellisessa esityksessään toi ilmi, tällaiset kokonaisuudesta irti olevat kaavailut ovat omiaan vähentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Pahinta on kuitenkin, että tällainen laki ei voimaantullessaan saattaisi olla monen kaltaisensa tapaan turha (vrt. kypäräpakko, handsfree-pakko), vaan jopa tuhoisa.
Valistuksen parhaista perinteistä ei saa luopua:
”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi” – Voltaire
KphS sanoo:
30 tammikuu 2010, 10:03
Kyllä tässä ihmetyttää hieman tämän lain ajankohta – yksi maahanmuuttokriittinen puolue (Ps) kahmii ääniä ja toinen (Muutos 2011) on hyvää vauhtia perusteilla.
On päivänselvää että ihmisten keskustelu internetissä lisää tiedonkulkua niin hyvässä kuin pahassa. Salaliittoteoreettikko saattaisi kuitenkin nyt pelätä, että kohtapuoliin <rasismia> juridisena käsitteenä laajennetaan sopivasti siten, että sen alle saadaan mitä moninaisin kolmannen maailman maahanmuuttoa koskeva kritiikki. Näin tuo Ingan yllä mainitsema rikosjärjestelmän yleisestävyys toimisi hyvänä tukahduttaja jo puhjenneeseen keskusteluun.
Suomi on menossa maahanmuuttokeskustelussa hyvää vauhtia erittäin totalitääriseen suuntaan, mistä hyvänä esimerkkinä on Jussi Halla-ahon viimevuotinen oikeudenkäyntifarssi ja tuomio – kyllä hyvinkin – <uskonrauhan rikkomisesta>.
Ano Nyymi sanoo:
30 tammikuu 2010, 22:21
Käyköhän tässä niin että totuudesta tehdään rasistinen rikos?
Tuollaiset mielipuoliset lait pitää estää ajoissa, riittää että maailmassa on yksi Pohjois-Korea.
Pidetään Suomi edelleen demokrattisena maana, jossa myös epämiellyttävillä totuuksilla on oikeus tulla lausutuksi.
Uppa Duppa sanoo:
3 helmikuu 2010, 03:09
On aika erikoista, miten rasistisen rikoksen määritelmää ollaan muuttamassa: nyt rikos on rasistinen, kun se kohdistuu rasistisin perustein johonkin ryhmään. Jatkossa rikos on rasistinen, kun teolla on “rasistinen” motiivi.
Mahtaako todella olla tarkoitus, että jos teon motiivina on vaikkapa raha ja se kohdistuu johonkin kansanryhmään lähinnä käytännöllisistä syistä (esim. kielitaidottomien ummikkojen helppo petkuttaminen), niin teko ei enää olisi rasistinen?
Petri Kaivanto sanoo:
23 helmikuu 2010, 22:57
Missä ihmeessä haasteeni viipyy!? ;)
Lähtökohtani ovat toki aidosti taiteelliset, mutta minun uskontoni mukaan, samoin kuin islaminkin mukaan, à pricos, jokainen teko tai tekemättä jättäminen on myös politiikkaa. Ja uskontoa. Ja maailmankatsomusta. Eli työryhmän mietinnön mukaan tuotantoni varmaan luetaan kuitenkin varmuuden vuoksi rikolliseksi. In sha’allah! Senkin nimisen biisin olen levyttänyt 1992 Fazer Finnlevylle…
http://www.youtube.com/profile?user=petrikaivanto
Jos Seppo Lehdon ja Jussi Halla-ahon allahinpilkkatuomiot oikeasti jäävät voimaan, seuraan heidän jälkiään ja aion myös hakea turvapaikkaa, jostain ei-islamisoituneesta maanosasta. Eurooppa on ilmeisesti jo totaalisen menetetty.