Viidentoista vai viidenkymmenen prosentin kannatus?
perjantai 06. marraskuu 2009
Kommentit
24Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajakilpaa on käyty monenlaisin iskulausein ja poliittisin hokemin. Iskulauseilla on toki oma paikkansa poliittisessa markkinoinnissa, mutta ajoittain on hyvä pohtia niiden mielekkyyttä analyyttisemminkin. Kompleksinen todellisuus harvoin mahtuu yksittäisiin kampanjahokemiin.
Yksi syvempää analyysiä vaativa hokema on vastaehdokkaani kampanjassa – hänen omasta tai hänen tukijoidensa suusta kuultu – taajaan esiintynyt vaatimus siitä, että KNL ei saa marginalisoitua. Että KNL:n pitää tavoitella 50% kannatusta (tai houkuttelevuutta) eikä tyytyä 15% (toisinaan käytetty myös kymmentä prosenttia) kannatukseen (nuorten keskuudessa). Vaatimukseen on toisinaan julkilausuttuna, toisinaan julkilausumattomana sisältynyt ajatus siitä, että minä henkilönä tai ajattelijana vetoaisin vain marginaaliseen ryhmään, kun taas vastaehdokkaallani olisi potentiaalia vedota laajempiinkin joukkoihin.
Paneutukaamme ensin jälkimmäiseen väittämään – siis siihen, että oma kannatuspotentiaalini olisi nuorten keskuudessa vain marginaalinen, kun taas vastaehdokkaani kannatuspotentiaali olisi laajempi. Empiiriset havainnot eivät tue väitettä. Nähdäkseni oikeastaan ainoa relevantti mittari tässä kysymyksessä on vaaleissa saavutettu suosio. Tällä mittarilla en ole pärjännyt vastaehdokastani huonommin.
Mikäli mittariksi otetaan poliittiset näkemykset, minut on tietenkin pitkin minuun kohdistunutta antikampanjaa pyritty leimaamaan milloin minkäkin poliittisen äärilaidan edustajaksi. Kuten vaikkapa anonyymi kommentoija erään vastaehdokkaani kannattajan blogissa:
“Rydman, Rydman, Rydman… (—) Tämä pikkuwanha julkisuudessa vähän nimeänsäkin muuttanut arkkikonservatiivi on poliittisesti yhtä raikas kuin kuin stalinistin pierun tuprahdus 70-luvulta. (—) Eliittikaupunginosassa asusteleva kristillinen arkkikonservatiivi. Vastustaa homopareja, liberalismia, juhlimista ja oikeastaan vähän kaikkea muutakin. Poliittinen linja lähellä vanhoillis-KD:a. (—) Vaan kuka tämmöistä pikkuwanhaa hiipparia kannattaisi?”
Kuten jokainen, joka tuntee minut tai on vaivautunut tutustumaan ajatuksiini, hyvin tietää, on tämä täyttä hölynpölyä. En millään tunnista itseäni “kristilliseksi arkkikonservatiiviksi”, joka vastustaisi “homopareja, liberalismia, juhlimista ja oikeastaan vähän kaikkea muutakin”. Tehtäköön selväksi, että en vastusta. Joku voinee myös minua valaista, miten homopareja vastustetaan? Tai heteropareja? Yhtä kaikki, joka väittää minun edustavan marginaalista ääriajattelua, näyttäköön sen lausuntoni, jonka perusteella tämän johtopäätöksen on tehnyt.
No otetaanko sitten mittariksi henkilöni ja persoonallisuuteni? Varmasti olen pikkuvanha ja epänuorekas ja käyttäydyn monella muullakin tavalla ikäluokalleni epätyypillisellä tavalla. Tarkoittaisiko tämä sitä, että KNL:n puheenjohtajana ajaisin järjestön marginaaliin? Tuskinpa sentään. Kaikki tutkimukset osoittavat, etteivät sen enempää vanhat kuin nuoretkaan äänestä niinkään itsensä kaltaisia poliitikkoja kuin sellaisia, joiden katsovat olevan päteviä ajamaan heille tärkeitä asioita. Pikkuvanhuudesta ja konstailemattomasta epänuorekkuudesta voi olla nuorelle poliitikolle arvaamatonta etua.
No hyvä. Paneudutaanpa sitten ensiksi mainittuun, henkilökohtaisia ulottuvuuksia sisältämättömään väittämään. Siis siihen, että KNL:n ei pidä järjestönä tai poliittisena tai aatteellisena toimijana marginalisoitua, vaan saavuttaa mahdollisimman laaja kannatus, hyväksyttävyys ja houkuttelevuus. Vastaehdokkaani muotoilee ajatuksen blogissaan seuraavasti:
“Meidän (KNL:ssä) ei pidä politiikan teossamme ja kannanotoissamme ajautua marginaaliin, joka kiinnostaa vain pientä osaa nuorista ja aiheuttaa sen, ettei meitä oteta tosissaan julkisessa keskustelussa. Tulevaisuudessa meidän ei tule olla pienpuolueen nuorisojärjestö, joka tyytyy 10 prosentin kannatukseen, vaan suuren puolueen vaikutusvaltainen nuorisojärjestö, jolla on sanottavaa, jota halutaan kuunnella.”
Jos näitä kahta virkettä tarkastelee analyyttisemmin, huomaa asioiden sotkeutuvan niissä molemmissa ja niiden muodostavan epäloogisen kokonaisuuden. Ensimmäisessä virkkeessä rinnastetaan marginaaliin ajautuminen (oletan kirjoittajan tässä marginaalilla tarkoittavan poliittista tai aatteellista marginaalia) ja se, että sanoma kiinnostaa vain pientä osaa nuorista. Tämä rinnastus on omituinen. Marginaaliaatteet ovat itse asiassa aina olleet nuorten keskuudessa hyvin suosittuja. Tämän osoittavat lähivuosien suomalaisessa politiikassa esimerkiksi Tony Halmeen ja Paavo Arhinmäen suosio nuorten keskuudessa. Samaisen virkkeen viimeisessä lauseessa kannetaan huolta vielä siitäkin, otetaanko meidät tosissaan julkisessa keskustelussa. Tällä puolestaan lienee paljon enemmän tekemistä yhtäältä viestinnällisten keinojen ja toisaalta käytettyjen argumenttien kuin aatteen äärimmäisyyden tai keskilinjaisuuden kanssa.
Sama epäjohdonmukaisuus jatkuu toisessa virkkeessä. Siinä asetetaan vastakkain kannatukseltaan 10 prosentin nuorisojärjestö ja nuorisojärjestö, “jolla on sanottavaa, jota halutaan kuunnella”. Ensinnä kiinnitettäköön huomiota tähän nuorisojärjestön “10 prosentin kannatukseen”. Missä mitataan poliittisten nuorisojärjestöjen kannatus? Ei missään. Poliittisten puolueiden kannatukset mitataan vaaleissa, ja poliittiset nuorisojärjestöt ovat vain osa puolueita. Lisäksi se, kuinka paljon jollakin taholla on kannatusta, ei ole mitenkään automaattisesti yhteydessä siihen, paljonko tuolla taholla on vaikutusvaltaa tai kiinnostavaa sanottavaa.
Iskulauseilla ja poliittisilla hokemilla voi tehdä politiikkaa, mutta vain lyhyellä tähtäimellä. Todellinen poliittinen vaikuttaminen vaatii perusteellisempaa ja analyyttisempaa otetta käsillä oleviin ongelmiin ja kysymyksiin. Pyrin seuraavassa käsittelemään tähän “15 vai 50 prosentin kannatus” -dilemmaan liittyviä keskeisiä ulottuvuuksia ja KNL:n suhdetta niihin.
Ensiksi on huomattava, että poliittisen suosion tavoittelu ei ole suoraviivaista. Valitettavan monet politiikan kokeneetkin toimijat ajattelevat äänestäjien poliittisten näkemysten sijoittuvan Gaussin käyrälle samaan tapaan kuin sellaiset suureet kuten ihmisten pituus, älykkyys jne. Tämä antaa käsitteestä kuitenkin aivan liian yksinkertaistetun kuvan, niin yksinkertaistetun, että se kohtalokkaasti vääristää kokonaiskuvaa. Ensinnäkään poliittisia näkemyksiä ei ylipäätään voida asettaa millekään yksiulotteiselle janalle, jossa sitten kannatusta osuisi tiettyyn kohtaan enemmän kuin toiseen. Poliittisia ulottuvuuksia on muitakin kuin vasemmisto-oikeisto-akseli. Toisekseen poliittista spektriä sotkevat käsitesekaannukset. Ihmiset tarkoittavat esimerkiksi oikeistolaisuudella ja vasemmistolaisuudella kovasti moninaisia ja toisistaan poikkeavia asioita. Lopullisesti paletin sotkee se, että huomattava osa ihmisistä ei ole kiinnostunut poliittisaatteellisista jatkumoista lainkaan eikä osaa asettaa itseään mihinkään kohtaan millään jatkumolla. Näitä ihmisiä saattaa kiinnostaa politiikka, mutta vain yksittäisten kysymysten, ei laajempien yhteiskunnallisten aatekokonaisuuksien kautta.
Seuraava välttämätön havainto on se, ettei äänestäjien poliittisten mielipiteiden jakauma ole muuttumaton suure, vaikka se kuinka pakotettaisiin Gaussin käyrälle. Vaikka oletetussa keskikohdassa olisikin aina eniten äänestäjiä, tuon keskikohdan sijainti muuttuu. Niitä nykyisiä poliittisia liikkeitä, joita nykyään pidämme ääriliikkeinä, olisi saatettu pitää hyvinkin maltillisina liikkeinä radikaaleilla 1930- tai 1960-luvuilla. Lisäksi voitaneen varsin kiistattomasti osoittaa, että poliittinen atmosfääri oli oikeistolaisempi sotia edeltäneinä kuin sitä seuranneina vuosikymmeninä ja että vastaavasti nykyinen Suomi on oikeistolaisempi kuin Suomi muutamia vuosikymmeniä sitten.
Väitänkin, että suhtautuminen tähän oletettuun poliittisten mielipiteiden normaalijakaumaan on yksi keskeisimmistä välineistä, joilla voidaan erottaa näkemykselliset yhteiskunnalliset ajattelijat vaalimannekiineista. Jälkimmäisille on ominaista pyrkimys poliittisten mielipiteiden oletettuun keskikohtaan, jossa lienee eniten äänestäjiä. He muokkaavat näkemyksiään siis sen mukaisiksi, minkä arvelevat äänestäjiä miellyttävän. Siis toisin sanoen puhuvat sitä, mitä kuulijat haluavat kuulla.
Näkemyksellisemmät yhteiskunnalliset ajattelijat ja poliitikot puolestaan muodostavat poliittisen ajattelunsa piittaamatta siitä, miten julkinen mielipide kulloinkin on sattunut asettumaan. Siis älyllisesti rehellisellä, arvolähtöisellä ja eettisesti kestävällä tavalla. Tämän jälkeen tälle näkemykselle pyritään hankkimaan yleinen hyväksyttävyys perustelemalla näkemystä äänestäjille. Mikäli äänestäjät vakuuttuvat sanomasta, muokkaa poliittinen keskustelu vähitellen myös yleistä poliittista ilmapiiriä ja asenneilmastoa.
Kokoomuksen pitää toki puolueena pärjätä vaaleissa lunastaakseen valta-asemansa. Tällöin se joutuu usein liudentamaan poliittista sanomaansa ja välttämään vaikeita puheenaiheita. Mutta KNL:n tehtävä on olla puoluetta kaksi askelta edellä, kuten puhkikulunut sanonta kuuluu. Ja se voi olla edellä puoluetta vain olemalla sitä edellä nimenomaan politiikan sisältökysymyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että uskalletaan puhua myös sellaisista vaikeista ja kipeistä kysymyksistä, joista on välttämätöntä puhua mutta joista muut eivät suosion menettämisen pelossa uskalla puhua. Kun KNL aikoinaan ensimmäisenä uskalsi puhua Suomen EU-jäsenyyden puolesta, oli se poliittisesti epäkorrekti ja ennenkuulumaton vaatimus. Mutta tällä rohkeudellaan KNL muokkasi julkista keskustelua ja yleistä mielipidettä ja oli tasoittamassa tietä nykyisin valtaosin itsestään selvänä hyväksytylle jäsenyydelle.
Sivuhuomautuksena tähän voidaan todeta, ettei kaikille kokoomusnuorillekaan silti tunnu olevan selvää, mitä “kaksi askelta edellä” oleminen oikein tarkoittaa. Esimerkiksi vastaehdokkaani kirjoitti taannoin blogissaan seuraavasti: “Tavoiteohjelmamme on hyvä poliittinen asiakirja, mutta jotta se selkeytyy myös muille, se tulee tärkeän paperin lisäksi pukea houkuttelevampaan muotoon. (—) Mikä olisikaan sen parempi tapa näyttää, että Kokoomusnuoret ovat taas kaksi askelta edellä?”. Toteanpahan vain, että aika moni muu tapa olisi parempi näyttää oma edistyksellisyytemme. Yhdenkään paperin muoto ei voi olla mittana edistyksellisyydelle – mittarin on oltava vain ja ainoastaan politiikan sisältö ja tuon sisällön syvyys.
Mitä meidän tulisi siis tästä kaikesta ajatella?
Ensinnäkin, kannatuksen maksimointi ja “kaksi askelta edellä” oleminen harvoin kulkevat käsi kädessä. Toisekseen: varsinkaan, kun KNL ei missään mittauta kannatustaan, on KNL:n paljon perustellumpaa keskittyä jälkimmäiseen, siis poliittisten sisältöjen hiomiseen ja huolen kantamiseen huomisen ja vähän ylihuomisenkin politiikasta.
Ja lisäksi: on lyhytnäköistä tavoitella kansansuosiota välttämällä niitä vaikeita kysymyksiä, joista puhuminen voisi laskea kannatusta tällä hetkellä. Asioista rohkeasti puhumalla voidaan vaikuttaa myös tulevaisuuden kannatukseen. KNL:n rohkea avaus Suomen EU-jäsenyydestä vuonna 1990, Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa, oli varmasti omana aikanaan poliittisesti hyvin epäkorrekti. Ehkä joku tuolloin totesi, että KNL ajoi tuollaisilla äärimmäisillä vaatimuksillaan itseään marginaaliin. Mutta tänä päivänä jo varhain kokoomukseen iskostettu pro-eurooppalainen henki kantaa kokoomusta edelleen ja tekee itseoikeutetusti kokoomuksesta Suomen johtavan Eurooppa-puolueen.
Mutta jotta KNL voisi olla vastaisuudessakin edelläkävijä nimenomaan poliittisesti, vaaditaan rohkeutta. Pitää uskaltaa puhua myös vaikeista asioista pelkäämättä sitä, että joku poliittinen konformisti pääsee motkottamaan KNL:n mahdollisesta marginalisoitumisesta.
Kommentit
toinen anonyymi sanoo:
6 marraskuu 2009, 15:45
“Joku voinee myös minua valaista, miten homopareja vastustetaan?”
No etköhän Wille hyvä itsekkin osaa arvata että “homoparien vastustamisella” tarkoitettiin heidän oikeutta rekisteröidä parisuhteensa tai pidemmälle mennä avioliittoon. Jos nyt vastauksen vielä tähän saisi.
Wille Rydman sanoo:
6 marraskuu 2009, 15:52
En vastusta homoparien oikeutta rekisteröidä parisuhteensa. Enkä oikeutta ottaa yhteinen sukunimi tai tulla kohdelluiksi lain edessä puolisoina.
Kannatuslukemat sanoo:
6 marraskuu 2009, 16:00
Suoranaisesti ei KNL:n kannatusta mitata. Gallupit, joissa tiedustellaan halukkuutta äänestää jotakin puoluetta, luovat tälle pohjan. Niistä siis ikäryhmittäin eroteltuna esimerkiksi presidentinvaalien 2006 aikaan kannatuspotentiaali oli viiden kymmenen prosentin paikkkeilla (muistikuva 46% tai yli 50% mutten muista tarkkaa lukua). Voit tiedustella näitä lukuja/tutkimuksia Taru Tujuselta.
Wille Rydman sanoo:
6 marraskuu 2009, 16:07
Ja vedät tästä johtopäätöksen, että nuorten näkemyksiin olisi vaikuttanut juuri se, miltä KNL näyttää tai mitä KNL on? Heikko päätelmä. Kyllä nuoret muodostavat käsityksensä puolueista ministeriemme ja johtavien poliitikkojemme perusteella, eivät poliittisten nuorisojärjestöjen, joilla on marginaalisesti julkisuusaikaa emopuolueidemme poliitikkoihin nähden.
Arpoja sanoo:
6 marraskuu 2009, 16:48
Mutta et taida kannattaa homojen oikeuksia yhdenvertaisina heterojen oikeuksiin? Adoptio? Onko ihmisillä erilaisia oikeuksia riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan?
Tarkkailija sanoo:
6 marraskuu 2009, 16:55
Romaaninomaisessa kirjoituksessasi oli monia elementtejä, joita sietäisi kommentoida. Tartun niistä nyt kuitenkin vain muutamaan:
Kirjoitit:
“Varmasti olen pikkuvanha ja epänuorekas…” “Pikkuvanhuudesta ja konstailemattomasta epänuorekkuudesta voi olla nuorelle poliitikolle arvaamatonta etua.”
Minusta tämä katkelma paljastaa oman motivaatiosi hakea Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi. Et tässä yhteydessä ottanut lainkaan kantaa siihen, minkälaisesta olemuksesta tai luonteesta on etua, kun johtaa poliittista nuorisojärjestöä. Kokoomusnuorten puheenjohtaja on paljon muutakin kuin poliitikko – hänen tehtävänsä on johtaa nuorisojärjestöä ja houkutella mukaan ikäluokan skarpeimmat ja aktiivisimmat porvarinuoret. Tässä suhteessa pikkuvanha ja epänuorekas puheenjohtaja on tuskin ainakaan eduksi?
Kirjoitit myös:
“Näkemyksellisemmät yhteiskunnalliset ajattelijat ja poliitikot puolestaan muodostavat poliittisen ajattelunsa piittaamatta siitä, miten julkinen mielipide kulloinkin on sattunut asettumaan. Siis älyllisesti rehellisellä, arvolähtöisellä ja eettisesti kestävällä tavalla.”
Tämä onkin mielenkiintoinen katkelma. Ottamatta sen paremmin kantaa esittämiesi kannanottojen älylliseen rehellisyyteen (mm. “Suomella ei ole enää varaa lähimainkaan nykyisen kaltaisiin sosiaalietuuksiin ja julkisiin palveluihin”), niin kyllä tämä arvolähtöisyys on olennainen kysymys.
Sinun edustamasi linja Kokoomuksessa ei todellakaan kumpua nuorten kokoomusäänestäjien arvomaailmasta, vaan edustaa marginaalisen militarismiin, nationalismiin sekä sosiaaliseen konservatismiin mieltyneiden nuorten (TODELLA) kapeaa joukkoa.
Sinusta ei selvästi ole ongelma, että nuoret kokoomusäänestäjät (puoluejohdosta nyt puhumattakaan) vieraantuvat KNL:n linjasta. Sinusta on vain näkemyksellistä, että KNL esittää radikaaleja ajatuksia, jotka ovat omiaan vieroittamaan nuoria kokoomuslaisia pois KNL:n toiminnasta ja erityisesti aiheuttamaan inhotusta liikkuvissa äänestäjissä.
Ohhoh sanoo:
6 marraskuu 2009, 17:28
Kokoomusnuoret näköjään riitelevät kuin kommunistit perinteisesti ovat tavanneet riidellä eli keskenään – huhhuh millaisia kommentteja.
Tuollainen keskustelu vieraannuttaa nuoret politiikasta ylipäätään.
Demarit valitsivat mediaseksikkään puheenjohtajan – tulos? Suomalaiset kaiketi kuitenkin kuuntelevat pidemmän päälle mieluummin näkemyksellisiä tyyppejä.
vähän aikaa jäsenenä ollut sanoo:
7 marraskuu 2009, 21:58
Minulla ei ole oikeastaan pahaa sanottavaa kummastakaan ehdokkaasta, mutta hyvin surullista on, että jo tässä vaiheessa Wille jaksaa kirjoittaa puolen romaanin mittaisen tekstin, jota tuskin kukaan jaksaa lukea keskittyneesti alusta loppuun.
Jos jotain pitäisi muuttaa, niin tämä, että asiat voi myös sanoa lyhyesti, eikä jaaritella pitkien ja sivistyssanojen takaa, eteen ja sivulle.
Jos nyt unohdetaan täysin PS:n sanoma, niin hyvin heillä menee, koska he (Soini) ovat tajunneet, että ketään ei oikeasti kiinnosta kuunnella poliittista puhetta tällaisena, kuin esim. Wille sen valitettavasti esittää.
Pitkäveteisyys nimenomaan vieraannuttaa jopa jäsenet Liitosta ja meilläkin on vain harvoja, jotka oikeasti osaavat puhua lyhyesti ja ytimekkäästi. Puuttuuko pojilta sanoma?
Pidemmän aikaa jäsenenä ollut sanoo:
8 marraskuu 2009, 01:56
Vähän aikaa jäsenenä olleelle, tietysti tekstin lukeminen ajatuksella voi sen viisikin minuuttia kestää. Kun tälläinen kätevä Intternetti kerran on keksitty missä omia mielipiteitään voi julkaista niin miksi asiat pitäisi tiivistää yhteen kappaleeseen?
Enkä myöskään ymmärrä miksi haluaisit Kokoomusnuorten puheenjohtajalta kuulla soinimaisia yhden tai kahden virkkeen fraaseja. Ihmettelet löytyykö tästä kirjoituksesta sisältöä mutta itse näkisin että sisältö puuttuu juuri Soinin lausahduksista. Kyllä jäsenistöltä pitää voida edellyttää kykyä osallistua vähän haastavampaankin keskusteluun.
Politiikka varmasti on suurelle osalle kansasta tylsää, sekä “jaarittelua” ja “sivistyssanoja” kuten Willen tekstiä tulkitsit. Itse kuitenkin toivoisin että KNL:n piiristä löytyy sellaisiakin poliitikon alkuja jotka pystyvät pidempiäkin analyysejä sekä raportteja lukea nukahtamatta.
Jussi Ratsula sanoo:
8 marraskuu 2009, 02:01
Rohkenisin olla eri mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Minusta nimenomaan omalle kotisivulle kirjoitetuissa blogiteksteissä pitää kirjoittaa ja perustella asioita laajemmalta kantilta. Sinänsä on makuasia mille tyylilajille itse “syttyy” mutta jos halutaan vaalia kuvaa sivistyspuolueesta niin ei esimerkiksi Timo Soinin blogin tyylilaji, töksähtelevät lauseet vailla perusteluja, ole millään lailla vakuuttavin muoto perustella kantojaan. Asioiden pelkistäminen ja tehokas ulosanti on toki tärkeää mutta sillekin on riittävästi foorumeita tämän blogin ulkopuolella.
Jussi Ratsula sanoo:
8 marraskuu 2009, 02:04
Jahas, samaan asiaan ehdittiinkin jo puuttua ja tekstini vanhentui heti. ;) Eli suuntasin kirjoitukseni tietysti nimimerkille “vähän aikaa jäsenenä ollut”.
hehheh sanoo:
8 marraskuu 2009, 02:31
“Vähän aikaa jäsenenä olleelle” (huomaa lainausmerkit)
Jos jo tämän entryn tapainen teksti todella puuduttaa, tuntuu liian pitkältä tai liian sivistyssanaiselta, ei politiikassa kannata edes yrittää olla mukana millään tasolla.
Olisi mielekkäämpää tarttua Willen tekstin sisältöön kuin sen pituuteen tai muotoon. Se antaisi vasta-argumentoijan lahjoistakin paremman kuvan. Nyt tämäntapaisiin seikkoihin puuttuminen todistaa lähinnä Willen väitteiden vaikuttavuudesta.
Willen teksti sisälsi silkkaa asiaa siitä, millaisen liiton hän haluaisi ja millainen puheenjohtaja hän olisi. Työnjako on, että puheenjohtaja on poliittinen linjaaja ja työntekijät tapahtumanjärjestäjiä. Eivät ne hauskanpitotapahtumat tästä liitosta lopu, vaikka puheenjohtaja pitäisikin poliittista asiasisältöä olennaisimpana.
En myöskään usko, että poliittisen nuorisojärjestön kannatus riippuu siitä, onko sen puheenjohtaja “pikkuvanha” vai ei. Oman kokemukseni mukaan kokoomusnuoria pidetään tällä hetkellä epäuskottavana järjestönä, jolla ei ole sanottavaa eikä sananvaltaa. Vain perusteltu, painava poliittinen sanoma ja kyky viedä sitä eteenpäin voi korjata tilanteen. Bileetkin paranevat, jos järjestön painoarvo kasvaa.
Toivoo: “Vanha kehäraakki”, joka oikeasti voi olla jotain ihan muuta, koska nimimerkeillä on kiva yrittää vaikuttaa.
Sini sanoo:
8 marraskuu 2009, 03:01
Hmm. Täällä Emmi esitti ihan asiallisen kysymyksen liittyen Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n hallitusvaaliin. Näin Allianssi ry:n jäsenjärjestön puheenjohtajana aion tänne toistaa Facebookissakin ilmaisemani huolet:
“Niin, Wille. Itsehän olen tulevia alaisiasi – onnittelut minulle siitä! Mutta pohdituttaa tosiaan, josko tekemäsi linjaukset Suomen johtavan nuorisopolitiikan kommentoijan johdossa ovat meitä kaikkia hyödyttäviä. Olet itse todennut, että nuorisopolitiikka ei sinua kosketa, eikä ole alasi. Mistä siis yhtäkkinen innostuksesi nuorisopolitiikan mekan, … Read MoreAllianssin, hallitukseen? Miksi lähtisit mukaan toimintaan, joka koskettaa niitä oikeita nuoria, kun tunnut tosiaan olevan ylpeä oikeistonuori-taustastasi? Miten aiot edistää Allianssissa nuorten etujen puolesta taistelemista, jos koko aihe ei sinua tunnu kiinnostavan? Allianssi kun harvemmin ottaa puolustus- tai talouspoliittisiin aiheisiin kantaa…”
Toivottavasti tämä kommentti löytää tiensä julkiseksi täälläkin.
Parhain terveisin,
Sini
Valtakirjallinen sanoo:
8 marraskuu 2009, 05:02
“Yhtä kaikki, joka väittää minun edustavan marginaalista ääriajattelua, näyttäköön sen lausuntoni, jonka perusteella tämän johtopäätöksen on tehnyt.”
Minut vakuutti aiemmin tänä vuonna se liiton nimissä tekemäsi kannanotto sosiaaliturvan tuntuvasta vähentämistä (joka ei muuten jostain syystä enää liiton sivuilta löydy, jänskää..). Tätä mieltä saa toki olla, mutta että lama-aikana, kun töitä ei yksinkertaisesti ole kaikille, tulisi poistaa ihmisiltä mahdollisuus selvitä laman yli?
Tästä näkökulmasta tarkastellen ei ole erityisen hankalaa miettiä kummalle äänensä liittokokouksessa antaa, sanoi piirin virallinen linja mitä tahansa..
Diilaamalla voittoon. sanoo:
8 marraskuu 2009, 06:20
Aika uskomattoman ylimielistä tekstiä, ei voi muuta sanoa. 15 vai 50, kas siinäpä vasta pulma. Luulen, että kannatus olisi todella lähempänä sitä viittätoista jos olisit halunnut käydä vaalikampanjaa asiallisesti ja hyvien tapojen mukaisesti. Saatat kuitenkin päästä lähemmäs viittäkymmentä, tai jopa ylikin, sitä ei kukaan vielä tiedä.
En jaksa perata kaikkia piirejä läpi, joten pureudun tuoreimpaan.
Viimeinen valtakirjojen jako suoritettiin Tampereella viime sunnuntaina. Pirkanmaan äänestys päättyi muistaakseni lukemiin 20 – 32 vastaehdokkaasi hyväksi. Eihän siinä mitään, mutta 17 äänestäjistäsi hyväksyttiin Pirkanmaalaisen pikkupoliitikon tukiyhdist.. eh, siis paikallisyhdistyksen jäseneksi vain vajaa vuorokausi ennen äänestystä. Onko tämä mielestäsi demokratiaa, tai hyvien tapojen, saatikka kokoomuksen arvojen mukaista? Ilman näitä marssituksia prosenttisi olisi tosiaan ollut lähempänä viittätoista (8,5%), mutta nyt päästiin lähelle fify- sixty tilannetta (38%). Onnea siitä, diilaamalla varmaan menestyy ja pääsee pitkälle.
Korviini on myös kantautunut huhuja, että olisit henkilökohtaisesti soitellut aktiivisimmille verkkovastustajillesi ja yrittänyt “luoda keskustelun ilmapiiriä”. Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin perustetaanko valintasi jälkeen liitolle oma organisaatio kontrolloimaan rivijäsenten touhuja, vai miten ajattelit pitää rikkurit linjassa?
Kouluttamattoman ja normaalityötä tekevän vastustajan pitäisi olla kaltaisellesi vain pala kakkua, joten lähdit sitten tavoittelemaan paikkaa vihreämmältä oksalta.
Wille. Onko nyt vain niin, että pikkuvanhaa miestä alkoi nuorisopolitiikka yhtäkkiä kiinnostaa vain siksi ,että pj:n paikka on samalla varma tiketti ek- vaaleihin?
Wille Rydman sanoo:
8 marraskuu 2009, 07:30
Ennen kuin vastaan yhteenkään kysymykseen, totean tämän keskustelun kuvastavan hyvin erästä keskeistä ongelmaa liitossamme. Olen kirjoittanut tässä blogissa puhtaasti poliittista kysymyksistä pitkin syksyä. Ne ovat kirvoittaneet keskustelua vain vähän. Toisaalta harvat keskustelijat ovat kommentoineet varsin asiallisesti ja fiksusti ja omalla nimellään.
Mutta kun kirjoittaa järjestöstämme, alkaa kommentteja kyllä tulla. Nimimerkin suojista, eikä aina niinkään asialliseen sävyyn. Usealle kokoomusnuorelle järjestömme tarkoitus – politiikan tekeminen – tuntuu jääneen toissijaiseksi. Se ei ehkä edes kiinnosta. Sen sijaan järjestöstä itsestään on tullut itsetarkoitus. Tämä luo sisäänpäinlämpiävää kulttuuria, joka karkoittaa potentiaalisia (lahjakkaita) jäseniä varmasti paljon enemmän kuin yksikään pitkäveteinen blogiteksti konsanaan.
Sitten: mikäli etsii ytimekkäitä iskulauseita ja yhden lauseen mittaisia ajatuksia, tämä on väärä blogi. Olen alusta asti ottanut sen linjan, että pyrin täällä tavanomaista laajempaan ja syvempään analyysiin käsittelemistäni kysymyksistä. Joka on työskennellyt politiikan parissa vähän pidempään, tietää, että se on tällä alalla myös välttämätöntä. Politiikassa käsitellään hyvin kompleksisia kokonaisuuksia, joita ei käy yksinkertaistaminen populististen iskulauseiden muotoon. Tarvitaan kykyä monimutkaisten asioiden perusteelliseen läpikäymiseen.
Tästä päästään myös siihen, mistä “Tarkkailija” kantoi huolta: kuinka “houkutella (KNL:ään) mukaan ikäluokan skarpeimmat ja aktiivisimmat porvarinuoret”. Väitän, että ne skarpeimmat kaipaavat KNL:ltä myös älyllistä haastetta. Jos järjestömme jatkaa kehitystään yhä enemmän pelkkään bilettämiseen keskittyvänä järjestönä, tätä älyllistä haastetta tuskin syntyy. “Skarpeimmat” kaikkoavat, jos politiikkaa kykenee tekemään paremmin järjestömme ulkopuolella kuin sen sisällä. Juuri tässä mielessä kuitenkin katson, että minulla olisi tälle järjestölle paljon annettavaa. Mielestäni KNL:n johtoon tarvitaan henkilöitä, jotka aidosti kykenevät palauttamaan politiikan toimintamme keskiöön ja tarjoamaan kyvykkäille jäsenillemme mielekästä poliittista tekemistä.
Sini siteerasi minua virheellisesti facebookissa ja päätti toistaa sen varmuuden vuoksi täälläkin. Seurataanpa siis esimerkkiä, ja kopioidaan facebookissa antamani vastaus tännekin: “En ole sanonut, että nuorisopolitiikka ei minua koskettaisi. Olen sanonut, että Kokoomuksen Nuorten Liiton ei tulisi olla niinkään kokoomuslaista nuorisopolitiikkaa tekevä järjestö kuin kokoomuslaista politiikkaa tekevä nuorten järjestö. Tässä on merkittävä painotusero. Mutta toki KNL tekee myös nuorisopolitiikkaa, ja KNL:n puheenjohtaja on perinteisesti istunut Allianssin hallituksessa.”
Järjestön sisäisiä asioita sen ihmeemmin kommentoimatta todettakoon, että aika ajoin erilainen valtakirjakikkailu saa epäterveitä piirteitä. Jakautuneissa piireissä kuten Helsingissä ja Pirkanmaalla uusien jäsenten määrä kasvoi voimakkaasti piirikokousten alla. Taisipa olla niin, että puolin ja toisin rekrytoitiin uutta väkeä. Kaakkois-Suomessakin tapahtui samaa, mutta vain toiselta puolelta. Hurskastelu on kuitenkin turhaa, kannattaa tarkistaa oma silmäkulma ennen kuin kaivaa kaverilta.
Mitä tulee velkaantumiseen ja menoleikkauksiin, vaatisi se kokonaan oman blogitekstinsä. Aiemmista blogimerkinnöistä löytyy myös aihetta sivuavia tekstejä. Tiivistetysti kyse on kuitenkin siitä (nyt yksinkertaistan todella paljon, mutta suotakoon se anteeksi rajallisen tilan vuoksi), että julkisen talouden kantokyky ei kestä. Velkaannumme erittäin nopeaa vauhtia. Valtion velka tuplaantuu muutamassa vuodessa. Pelkästään korkomenojen kasvu luo valtavaa leikkauspainetta. Kun isot leikkaukset joka tapauksessa ovat edessä, on kysymys vain siitä, milloin ne toteutetaan. Minun mielestäni mieluummin ennen kuin myöhemmin. Muuten kohtaamme itsemme tulevaisuudessa, jossa paitsi että leikkauslistat ovat välttämättömyys, joudumme painimaan myös holtittomaksi kasvaneen velan hoitamisen kanssa.
Emmi sanoo:
8 marraskuu 2009, 11:31
Wille hyvä, sekä minun että Sinin huoli liittyen Allianssin hallitukseen koskee nimenomaan politiikkaa, ei järjestöä. Vastaat kysymykseen siitä, mikä on sinun nuorisopoliittinen osaamisesi toteamalla, että KNL:n puheenjohtaja on perinteisesti istunut ko. hallituksessa (korjaa toki jos olen väärässä, mutta käsittääkseni puheenjohtajaa ei tulevalle vuodelle ole vielä valittu). Kannatatko siis avoimesti käytäntöä, jossa hallituspaikat, oli kyse sitten mistä järjestöstä tahansa, jaetaan pärstän mukaan eikä osaamisen?
Wille Rydman sanoo:
8 marraskuu 2009, 13:58
Ja mistäköhän Emmi on saanut aiheen osaamiseni epäilyyn? ;-) Tällaista epäilystä ei vielä tähän mennessä olekaan tullut vastaan.
KNL:n liittohallitus päätti yksimielisesti esittää minua KNL:n ehdokkaaksi Allianssin hallitukseen kokouksessaan 25.9. Johdonmukaista sen kanssa, että haen KNL:n puheenjohtajaksi, on se, että haen myös Allianssin hallitukseen, jossa KNL:n puheenjohtajalla perinteisesti on ollut paikkansa.
Kysymykseesi: tiedossani ei ole yhtäkään tapausta, jossa olisin pärstäni perusteella tullut valituksi yhtään minnekään. Jos pärstä olisi ollut kriteerinä, olisi moni valinta saattanut jäädä tapahtumatta.
Emmi sanoo:
8 marraskuu 2009, 14:51
Aiheen epäilykseeni olen saanut jo jonkun aiemminkin mainitsemista kannanotoistasi tai kirjoituksistasi, jotka käsittelevät kaikkea muuta kuin nuoria. Myös esittelytekstissäsi oleva maininta varhain “aikuiseksi” kasvamisesta tjsp. ja opiskelijaelämän yli hyppäämisestä viitoittavat ajatuksiani siihen suuntaan. Korjaahan jos olen väärässä; lapsenmieliseen Wille Rydmaniin olisi upea tutustua. ;)
Murtonen sanoo:
9 marraskuu 2009, 01:42
Lapset Lapset! Nimettömien kirjoitusten ja kaikenlaisen kakkakokkareiden heiton sijaan kehottaisin Teitä kasvamaan aikuisiksi ja/tai ratkaisemaan ristiriidat rehellisen pohjalaiseen tapaan eli painimalla! Voin henkilökohtaisista varoistani sponsoroida Teille Nurmosta painihallin pariksi tunniksi…
ojala sanoo:
9 marraskuu 2009, 23:40
Wille, suurena demokratian kannattajana sallinet tähän kirjoitukseen tehdyn vastineen.
http://tomisandstrom.blogspot.com/2009/11/marginaalit-ovat-muistiinpanoja-varten.html
Olen hieman huolissani, sillä pahat kielet kertovat tällä blogilla harjoitetusta sensuurista. Löysin myös blogistani nimettömän kommentin jonka olet myöntänyt kirjoittaneesi.
Sini sanoo:
10 marraskuu 2009, 18:48
Hmm. “KNL:n liittohallitus päätti yksimielisesti esittää minua KNL:n ehdokkaaksi Allianssin hallitukseen kokouksessaan 25.9. Johdonmukaista sen kanssa, että haen KNL:n puheenjohtajaksi, on se, että haen myös Allianssin hallitukseen, jossa KNL:n puheenjohtajalla perinteisesti on ollut paikkansa.”
Edellisen kerran tässä samassa tilanteessa, jossa Allianssin hallitukseen esitettiin “yksimielisesti” ihmistä, joka haki KNL:n puheenjohtajaksi, olin sitä mieltä, että KNL:n olisi järkevämpää olla hakematta Allianssin hallituspaikkaa ollenkaan. Tämä siitä syystä, että minun mielestäni nuorisojärjestöjen palvelujärjestön sekä nuorisoalan yhdistäjän luottamushenkilöiksi tulisi valita ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita siitä, millaista työstä Allianssi tekee nuorten ja nuorten kanssa työskentelevien parissa. Olisi ollut nähdäkseni paljon viisaampi ja muitakin hyödyttävämpi päätös KNL:n liittohallitukselta, mikäli Allianssin hallitukseen olisi esitetty henkilöä, joka kokee nuorisopolitiikan enemmän omaksi alakseen.
Jos Allianssin hallituspaikasta syntyy uusi kiistakapula puheenjohtajakisassa, unohtuu siinä kokonaan se tärkein aspekti, joka kyseisen järjestön toimintaan liittyy: Oletko sinä, Wille, sitoutunut ja perehtynyt teemoihin, joita Allianssi käsittelee?
Parhain terveisin,
Sini
Tiedoksi nimimerkille Diilaamalla voittoon. sanoo:
10 marraskuu 2009, 18:49
Tiedoksi nimimerkille Diilaamalla voittoon, että nuo mainitsemasi 17 jäsentä liittyivät ehdokas Rydmanin vastehdokasta kannattavaan paikallisyhdistykseen noin tuntia ennen piirikokousta, joten jeesustelun ja perättömän lokaamisen voi jättää vähemmälle. Osuu pilkka vaan omaan nilkkaan
diipadaapa sanoo:
10 marraskuu 2009, 21:19
Tässä tosiasia syytöksiin perättömästä lokaamisesta:
Helsingissä yritettiin sopuratkaisua, johon Wille ei suostunut. Neuvotteluissa Wille halusi jääräpäisesti marssittaa kokouksen ja asia sovittiin hoidettavan nimenomaan molemminpuolisella marssituksella. Säännöt oli näin ollen Helsingin kokouksen suhteen sovittu ja kokous marssitettiin molemmin puolin. Toisella puolella marssitukseen käytettiin kolme päivää. Silti Wille hävisi. Turha jeesustella, aloite siistimpään asian hoitoon tuli vastaehdokkaan kannattajien puolelta.